Ihan huippua

Mies korjasi eilen pyöräänsä, esikoinen liittyi seuraan. Haki nukenrattaansa, ämpärin täyteen vettä, muoviset työkalut ja kiviä. Näytti hupaisalta kun jäljitteli isäänsä, teki tarkoin perässä. Välillä pesi kivet ja välillä piirteli liiduilla.

Tänään kaveripariskunta kutsui meidät syömään. Lasagnea, hyvää kotimaista punkkua, pannukakkua ja marjoja. Kyllä kelpasi, valmiiseen pöytään pyörämatkan päässä. Pienemmän väsähtäessä kypärät päähän ja kotiin iltatoimiin.

Ja mikä parasta, Kotikatu palasi kesätauolta. Teetä ja keksiä. On siis syksy. Ja kyllä sen huomaa ilmastakin. Sen verran koleaa, että ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen vedin jalkaani pitkälahkeiset farkut.

Leikkimielellä

Vietettiin puistoporukan kanssa leikkikentän nurmella piknikkiä. Yksi toi mehut, toinen pullat, minä keksit. Kahvintuoja oli sairastunut, mutta onneksi yksi viisaista oli varautunut. Termarista riitti kaikille ja santsit päälle. Mässäyksen jälkeen lapset kävivät kierroksilla. Hiekkaa lensi ja liukumäkeen kiivettiin vähiten portaiden kautta.

Edellisen postauksen keskimmäiseen kappaleeseen viitaten, pienemmällä on otsassa ilkeä kuhmu. Tuli naama edellä ja lujaa. Refleksini ovat heikentyneet, en ehtinyt nappamaan vaikka seisoin ihan vieressä.

Illalla leikittiin esikoisen kanssa takapihalla piilosta ja hippaa. Muistan omasta lapsuudestani kengän heiton ja konkkiksen olleen parhaita.

Työllä ja taidolla

Meillä ei tunneta lepopäivää. Arkisin ei ehdi, lauantaina ei raaski, joten siivous jää sunnuntaille. Matot, mies ja lapset ulos. Ja puhdasta tuli. Sohvan alta löytyi esikoisen lääkärisarjaan kuuluva pilleripurkki ja kuumemittari. Löytyi myös muistipelin kortti ja nuken tuttipullo.

Pienempi koki osaamisen riemua, kun sai leikkisaksofonista puhaltamalla äänen kuuluviin. Ja oppi kiipeämään esikoisen sängylle. Se oli melkoinen yllätys. Alas ei tietenkään osata tulla, tai osataan, mutta vain pää edellä. Muutenkin pienemmän motoriikka ja sorminäppäryys on kehittynyt isolla harppauksella. Ja onnistuessaan kiljahtelee ylpeänä kehuja kalastellen.

Itse olen siirtynyt iltalenkillä kävelystä hölkkään. Tänään piti kilometrit mennä puskien läpi, jalat raskaina ja pää kipeänä.

Kuka sammutti valot?

Viikko täynnä puistoa, kauppaa, kirjastoa, mummulaa, leikkiä etupihalla ja takapihalla.

Minä pääsin eilen iltavapaille. Käytiin ystävän kanssa korttelihaipakassa, tapahtumassa jonka aikana keskustan kaupat ovat puolille öin avoinna. Löytyi kirjoja, vaatteita ja terassilla yksi siideri. Sinfoniaorkesteri soitti viereisellä lavalla. Ei minun mielimusiikkiani, mutta sopi tunnelmaan. Pation reunoilla pieniä valolyhtyjä, muuten pimeää ja mukavan lämmintä. Linja-autolla kotiin. Jostain syystä katulamput eivät palaneet. Jäädessäni linjurista seisoin yhtäkkiä säkkipimeässä. Onneksi matka kotiin oli lyhyt. Siili pelotteli rapistelemalla lehtikasaa. Juosta piti.

Nimi listalle

Aamulla ennen puistoa kauppaan, munia, maitoa ja välipalaa. Vaipat unohtuivat. Puistossa tuttu rinki, pienempi viskoi hiekkaa päänsä yli ja päällensä. Vertailtiin lattiaelementtien laatuja, yksi on myynyt asunnon, toisella vesivahinko. Kotona leivoin marjapiirakan, keitin ystävälle kahvit ja samanikäiset kuopukset jokelsivat samaa kieltä. Riisipuuron jälkeen äkkiä kauppaan ja se unohtunut vaippapaketti. Illalla lattialle ilmestynyt patja sai tytöt hervottomiksi. Painivat sovussa, kerrankin, vihdoinkin.

Pari päivää sitten ilmoitin itseni proosaan. Se on paikallisen opiston ylläpitämä kirjoittajaryhmä, jossa aikoinaan olin muutaman vuoden mukana. Lasten synnyttyä harrastukseen tuli pakon sanelema tauko. En malta odottaa syyskauden alkua.

Sänkyjä ja patjoja

Viime yönä tehtiin jonkinlaista historiaa, esikoinen nukkui koko yön omassa sängyssään. Nukahtaa kyllä joka ilta sänkyynsä ihan ilman nukuttamistakin, mutta puolenyön jälkeen siirtyy meidän huoneeseen. Yöllä pienempi herää pinnasängyssään, herättää esikoisen, pienempi viimein nukahtaa, esikoinen yhä valvoo ja herättää pienemmän uudelleen. Ja sitten valvoo äiti, koko yön. Nyt on leikkihuoneessa esikoisen sängyn vieressä patja jolla minä nukun. Kokeillaan jonkin aikaan näin, josko tyttö ymmärtäisi ettei öisin kannata herätä eikä meidän sänkyyn ole enää siirtymistä. Julmaa.

Murrosiässä niitä pitää patistaa heräämään. Kaiholla muistellaan näitä aikoja, kun totuus on jo unohtunut.

Vuodatus piste net

Kaikilla vähän hermot kireinä, väsymystä, stressiä, uhmaa ja yleistä ärtymistä. Joskus jaksaa katsoa asioita sormien lävitse. Joskus puuttuu joka kohtaan, napisemista, komentamista ja huutamista. Näin kuulemma minä tällä hetkellä.

Onneksi kuitenkin saatiin kauan odotettu kirjahyllyn lisäosa, jonka kokoaminen tapahtui nopeasti ja helposti, kaksi koneellista pyykkiä on ulkona kuivamassa, tehtiin onnistuneesti pitsaa, juotiin roseviiniä, haettiin iltakävelyllä Siwasta suklaalevy ja jossakin vaiheessa ehdittiin puistoilemaankin.

Kun syksy saapuu kaupunkiin

Eilinen mentiin rynnien läpi. Lähdettiin tyttöjen kanssa kotoa aamusta ja palattiin kutakuinkin pikkukakkoselle. Perinteistä puistoilua, viihdyttävää vierailua ystävän luona ja pienemmän ensimmäinen hammas"lääkäri". Toisin sanoen hoitaja valisti karkin, tutin ja jäätelön syömisestä. Saatiin hammasharja. Jospa niitä hampaitakin alkaisi pian lisää tulemaan, alhaalla on kaksi. Vihdoin kotiin päästyä appivanhemmat odottivat pitsojen kanssa.

Tänään tuli syksy. Leikkikentällä paleli samoilla vaatteilla joilla eilen hikoiltiin. Kädet kylmänä kotiin, keitettiin pienemmän kummitädille kahvit ja pohdittiin miksi naisen mieli on niin omituinen. Illalla mummulassa makkaran grillausta ja vähän siideriäkin.

Sataa vettä, viimeinkin. Tuulee, takapihan pihalamput valaisevat hämärää. Tunnissa muuttuu säkkipimeäksi. Väsyttää.

Viikonlopun tilinpäätös

Perjantaina tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä kun sanoimme tahdon. Tahdomme yhä. Ikää meillä oli silloin niin vähän, että valokuvia katsoessa tuntuu alttarilla seisovan eri ihmiset kuin me. Lapsekas pyöreys kasvoista on kadonnut ja lasten (sekä vuosien) myötä ryppyjäkin on tullut. Luonnollista. Ostin miehelle skottilaista. Minä sain sykemittarin. Ja sydämenmuotoisia suklaita. Kyllä kelpasi.

Viikonloppuna saatiin hyvä ystäväpariskunta pohjoisesta kylään. Mummu kaitsi lapsia tovin ja me pääsimme nelistään rauhassa ravintolaan. Illalla lasten nukahdettua korkattiin pari pulloa, levitettiin sohva vierassängyksi ja juteltiin puolille öin. Sunnuntaina puistoilua, uima-allas esikoiselle ja lähtöhalaamiset. Toivottavasti nähdään pian uudestaan.

Ihana, onnistunut, piristävä viikonloppu!

J niin kuin

Sain Piikkikseltä kirjaimen, J. Jos tahdot saada omasi, kommentoi tähän postaukseen niin minä annan kirjaimen. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella, ja lisää mukaan pieni selostus mitä se sinulle merkitsee ja miksi.

Jaarittelu Paha tapani. Jään suustani kiinni helposti ja jaksan puida asian kuin asian joka kantilta.

Jalkahieronta Parasta mitä tiedän, en koskaan saa tarpeeksi.

Jepjep Lempi-ilmaisuni, lyhyt ja ympäripyöreä.

Jossittelu Tykkään harrastaa, se on vähän kuin unelmointi. Joskus tosin unohdan nauttia tästä hetkestä.

Joulu En tykkää talvesta, mutta joulusta kylläkin. Aatto menee kellontarkkojen rutiinien pohjalta. Nautin!

Jynssäys Inhoan sotkua! Lapsiperheellisenä on ollut pakko antaa vähän periksikin.

Jälkiruoka Rakastan herkkuja. Ei ateriaa ilman jälkiruokaa. Tosin arkena ei yleensä ehdi tehdä eikä syödä.

Järki Vai tunteet? Minulla kohdalla tunteet, ehdottomasti! Hyvässä kuin pahassa.

Jäsenyys On turhuuteen asti kortteja, kauppojen, videofirman ja kirjakerhojen.

Jääkiekko Urheiluhulluna fanitan melkein mitä vain, mutta yksi on ylitse muiden.

Missä on pikkupupu?

Esikoinen halusi illalla leikkiä isää ja äitiä. Kysyttiin miehen kanssa, että miten sitä leikitään. Tyttö vastasi pyykinpesun, "tavaroiden hoitamisen", ruoanlaiton ja lattian kuivaamisen olevan äidin leikkejä. No miten sitten isää leikitään? No isillä on musiikinkuuntelu-leikki ja kirjojenlukemis-leikki. Että sillälailla.

Ja voi mikä show, kun esikoisen tärkein unilelu, pikkupupu, ei ollutkaan sängyssä. Eikä nukenkehdossa, kirjahyllyssä, sohvan takana eikä missään missä ikinä voisi sen kuvitella olevan. Tai sielläkään missä sitä ei kuvittelisi. Jokainen neliö käännettiin ympäri, mutta piilossa pysyi. Nukahtaminen teki sitten vähän tiukkaa, katkeria kyyneleitä ja lauseita, mutta onneksi pikkunalle hieman paikkasi. Tiedän mitä huomenna tehdään. En vain enää keksi mistä etsiä.

Trooppista

Ei tarvitse haaveilla etelän lomamatkoista, kun omalla takapihallakin on niin kuuma ettei siellä voi olla. Aamulla puistossa oltiin puolet siitä ajasta mitä yleensä ja tultiin läkähdyksissä kotiin. Eteinen, olohuone ja kylppäri hiekkaa täynnä. Sitä löytyi myös pienemmän vaipasta, nenästä ja esikoisen korvasta. Kuiva hiekka pöllyää, tarttuu ihoon ja vaatteisiin. Ei tahdo pesemälläkään lähteä. Viime vuonna ostettu ja istutettu viinimarjan taimi ei näytä hyvältä.

Ilmeisesti kuumuudesta johtuen esikoinenkin käy ylikierroksilla. Keksii kiusaa, uhittelee ja paukuttelee rajojaan. Minä puhkun ja puhisen, patistan ulos ja haen kuumuudesta sisälle. Kyllä pienempikin osaa. Ovat sitten toistensa kimpussa, äiti erotuomarina. Onneksi nukahtavat illalla aikaisin.

Ei ihan sääntöjen mukaan

Esikoinen herää aamulla varttia vaille seitsemän, seitsemältä tahtoo mennä takapihalle pelaamaan "lakettia" eli krokettia. Tätä tahtomista jatkuu siihen asti, että aamupalat, vaatteiden vaihdot, pienemmän ruokkiminen ja siistiminen on tapahtunut. Ja sitten kun vihdoin sinne takapihalle ehditään, ei pelaaminen enää kiinnosta. Mukavampi nakella krokettipalloja orapihlaja-aitaan. Ei minusta.

Ystävä kävi yllätyskäynnillä. Haettiin kaupasta munia ja herkuteltiin pannarilla. Puhuttiin opiskelusta ja minäkin uhrasin hetken ajatuksistani niille asioille. Toisaalta tekisi mieli jo mennä ja joskus valmistuakin, mutta sitten ei kuitenkaan. Ei yhtään. Aion vaihtaa koulua, ala pysyy samana.

Pienempi otti askeleita taaperokärryn avulla ja hoksasi kuinka kansi saadaan työnnettyä pois rahin päältä.

Yksi onnistunutkin reissu

Annoin miehen nukkua aamulla pitkään. Vastineeksi livahdin puolenpäivän aikaan yksin kaupungille. Metsästin tiettyä sormusta, mutta harmiksi olivat loppuneet. Lupasivat elokuussa tulevan lisää. Onneksi esikoiselle löytyi lisää asfalttiliituja, entiset ovat jo entiset.

Iltapäivällä päätettiin pyöräillä koko porukalla ravintolaan. Pari mutkaa matkassa, mutta loppujen lopuksi illastettiin paikallisessa kreikkalaisessa. Ah mitä ruokaa, ja palvelusta täydet pisteet. Tytötkin jaksoivat hyvin, ei kaatuneita maitomukeja, ei ravaamista ympäri salia eikä turhia tappeluja. Kotimatkalla pation ohi pyöräillessä ihan vähän kirpaisi, sen verran mahtava oli ilma.

Saatiin lahjaksi Baby Blues -sarjakuva, Lahjontaa, kiristystä ja videonauhaa. Hyllystä löytyi jo ennestään eräs saman sarjan aiempi. Aivan mahtavaa tavaraa, hervottoman hauskaa ja niin totta. Lohdullista, että muillakin on samanlaista. Ex-naapurit kävivät vaihtamassa kuulumisia. Saisivat vielä asua tuossa aidan takana.

Hyvä hankinta

Kuopuksen päiväunien aikaan siirsimme esikoisen kanssa terassilta tuolit aurinkoon. Pakkasesta jäätelöpuikot, tytölle vaaleanpunainen, minulle mikä vain. Esikoisen näkymättömät ystävät "Suli ja Sali" istuivat kuulemma myös ja jäätelö maistui heillekin. Kellepä ei.

Eilen iltakävelyllä sisäänajoin uudet lenkkarit. Taivas jaloissa, kun ei hiertänyt, painanut eikä puristanut. Mies esitteli netistä sykemittaria joka sopisi minulle. En ole itse vielä tarkemmin tutustunut, mutta väri oli hieno.

Kolmas tuotantokausi NYPD:tä on yhtä jaksoa vaille katsottu. Odotellaan neljännen ilmestymistä. Että voi sarja olla hyvä, vaikka jaksot on jo aiemmin nähtykin.

Ostetaan auto

Ystävä tuli lastensa kanssa iltapäivästä kylään. Täytettiin uima-allas puolilleen vettä, korillinen leluja perään ja lupa pärskiä. Välipalaksi jäätelöt. Voi sitä kikatusta. Tosin välillä meni taisteluksi, kun uimarenkaita oli vain yksi. Ja jostain syytä uiminenkaan ei sitten kuitenkaan kauaa kiinnostanut. Sisällä pari kierrosta muistipeliä ennen kavereiden kotiinlähtöä.

Illalla pyörällä kauppareissu. Löysin alennuksesta etsityt lenkkarit, unohdin paprikan ja sorruin sirkusaakkosiin. Kotimatkalla näytin varmaan tavarajunalta. Kauppakasseja vähän joka puolella pyörää. Alamäet menin lujaa, mutta ne ylämäet.