Kun mikään ei pysy sisällä

Heräsin yöllä siihen kun pienempi oksensi. Lakanat ja yöpuku tuli vaihdettua pariin kertaan. Aamupuuron jälkeen pestiin lattiaa ja taas puhdasta vaatetta ylle. Esikoinen vaikuttaa ainakin toistaiseksi terveeltä, mutta tämmöisillä taudeilla on tapana kiertää koko perhe. Kuulemma tätä on kovasti liikkeellä, pitkällä itämisajalla.

Uimamaisteri

Arkeen paluu alkoi aamulla hitaasti, väsyneesti, venytellen. Mies lähti töihin ja minä tyttöjen kanssa puistokaverin kahvikutsuille. Oli ihana nähdä ystäviä pitkän ja piinallisen viikon jälkeen. Yhä turvottaa, mutta jos muistaa olla takahampailla purematta niin kipukin on hallinnassa.

Pienempi on kehittänyt itselleen nuhan ja esikoinen on melkein oppinut uimaan. Viikonloppuna ostettiin vaaleanpunaiset uimalasitkin jotta harjoittelu olisi helpompaa. Ei maksa uimalippu paljoa ja hallikin on tasoltaan loistava. Pitkä ja kiemura likumäki on ehkä parasta.

Ja jotta ensi vuonna näitä lukiessani muistaisin, kaikki lumi on nyt sulanut pois.

Leikkauksen jälkeen

Pikku hiljaa alkaa elämä voittaa. Itse operaatio meni hyvin, mutta toipuminen on raskasta. Naama on paisunut kuin pullataikina ja lääkkeistä huolimatta sattuu, kovasti. Onneksi mies pystyy olemaan loppuviikon kotona, minusta ei ole ollut paljon mihinkään. Jugurtti, jäätelö, soseutettu keitto, riisipuuro ja Frezzaa, siinä kaikki mitä olen voinut syödä. Kunhan tästä toivun, niin muistan kyllä arvostaa terveyttäni taas enemmän. Ihan varmasti!

Tuleva toipilas

Tytöt viihtyivät mummulassa, oli leikitty ja nukuttu hyvin. Meillä pikkujoulut menivät melko perinteisen kaavan mukaan. Tarjolla oli jouluruokaa, juomalippuja, pari hassua esitystä ja seurustelua. Ei mennyt myöhään, kun miehelle tuli loppuyöstä vähän huono olo.

Viikonloppuna mässäiltiin herkuilla, ostettiin takapihalle pieni valosarja ja minä kävin esikoisen kanssa uimahallissa. Ulkoilemaan ei olla juurikaan päästy, kun sää on pysynyt yhtä kurjana jo monta päivää. Lumet sulavat ja pihat näyttävät ankeilta.

Huomenna on edessä leikkaus. Nukutuksessa poistetaan kolme viisaudenhammasta ja yksi kysta. Voi olla ettei sen jälkeen paljoa naurata.

Pikkujoulut vesisateessa

Viikon kuuri antibiootteja ei auttanut hampaaseen, eilen sain uuden reseptin. Onneksi syömään pystyy ja buranan avulla haukottelemaankin.

Illalla olisi luvassa miehen firman pikkujoulut. Lapset pääsevät mummulaan yökylään. Pienempi ensimmäistä kertaa, esikoinen parin kerran kokemuksella. Hoito-ohjeet on annettu jo etukäteen, tärkeintä on muistaa pakata unilelut.

Ilma ei lupaa hyvää. Kova tuuli ja taivaan täydeltä tuleva vesisade pilaavat kampauksen ja meikin hetkessä. Korkokengillä liukkaassa sohjossa kävely tarjoaa oman haasteensa. Mutta juhlamieltä löytyy.

Kirjuri ja lähetti

Kiireinen mutta mukava viikonlopun tienoo takana. Mies kävi jossain välissä keikalla, oli proosaa, muskaria ja minulla puistoäitikavereiden kanssa ravintolareissu. Seinänaapurit tulivat lauantai-iltana pelaamaan ja muutama tunti vierähti ihan itsestään. Pelien lomassa syötiin, juotiin ja tutustuttiin. Oli niin hauskaa, että tulevat tänään illalla uudestaan. Tosin nyt pysytään pelkässä pelaamisessa.

Esikoinen on oppinut kirjoittamaan omansa ja siskonsa nimen, sekä sanat äiti, isi, mummu ja pappa. Tosin jotkut kirjaimet kirjoittaa ylösalaisin ja välillä vasemmalta oikealle. Mutta tuotoksia syntyy kovaa vauhtia. Kirjoittelee "kirjeitä" kavereille ja naapureille. Sitten pitää leikkiä postipoikaa ja viedä niitä laukussa postilaatikoihin (oikeisiin ja kuvitteellisiin).

Pienempi haluaa syödä "akkuja" eli naksuja, istuu taaperokärryjen kyydissä, kun isosisko työntää ympäri taloa ja on kiinnostunut vessanpöntöstä. Viimeksi tänään löysin sieltä hengarin.

Pää kolmantena jalkana

Alkuviikosta alkoi vanha tuttu viisaudenhammas vihoittelemaan. Soitin lääkärille ja sain lääkkeet tulehdukseen. Parin viikon päästä on leikkaus ja silloin loppuu hampaiden kiristely.

Tiistai-iltana pääsin hetkeksi kaupungille hummailemaan. Löytyi tuleviin pikkujouluhin uutta päällepantavaa. Hiusväri on vielä ostamatta. Vanhaa, hyväksi havaittua väriä ei tahdo löytyä mistään. Uusivat paketteja ja purkkeja niin usein ettei sitä sävyä taida enää ollakaan. Pitänee ostaa riskillä joku sinne päin.

Loppuviikko on täynnä tekemistä ja menemistä. Tuumattiin miehen kanssa, että seuraavan kerran nähdään sitten lauantaiaamuna, kun ollaan taas molemmat yhtäaikaa kotona muuta tekemässä kuin nukkumassa.

Lisää hyviä ja huonoja

Lääkärissä katsottiin korvat, kurkku, nenä ja keuhkotkin kuunneltiin. Ei tulehduksia kummallakaan. Kuulemma virusperäisenä saattaa kestää useammankin viikon. Yötä vasten yskänlääkettä.

Illalla esikoinen kilahti, kun iltapala-wetabixissa oli maitoa ensin liian vähän ja sitten liikaa. Sitten maidot olivat lattialla, kaksi kertaa. Voi huutoa, voi raivoa, mutta pysyinpä itse hiljaa. Itku tosin tuli minullekin. Nukkumaan laitoin ilman iltasatua ja sanoin että aamulla äiti on leppynyt. Ohimossa hakkaa sata pientä vasaraa. Onneksi illalla ylen kotikatsomo tarjoaa parastaan.

Hyvät ja huonot uutiset

Lauantaina illan pimetessä sammutimme pihavalot ja tilalle sytytimme muutaman tuikun ja roihun. Lasten nukahdettua ystäväpariskunta tuli istumaan iltaa. Aikatauluista johtuen vietimme pikkujouluja jo nyt. Punaviini ja glögi maistui ja myöhäänhän se meni. Mutta oli sen arvoista, kun harvoin saadaan rauhassa jutella.

Esikoinen on yskinyt viikon ja pienempi perjantaista lähtien. Toinen haroo korvaa ja toinen on valitellut poskia. Sain lääkäriajat iltapäiväksi. En tiedä johtuuko sairastelusta vai kuuluuko ikään, mutta esikoinen on taas alkanut raivoamaan pienistäkin vasitoinkäymisistä. Raivoaa unissaankin eikä tahdo rauhoittua millään. Kyllä kasvaminen, kasvattaminen on välillä vaikeaa.

Houkun koukun

Tuli marraskuu ja pakkanen. Posti kantaa selkä vääränä lapsille suunnattuja lelukatalogeja. Niitä on selattu ja plärätty. Tuo on ihana ja tuo ja tuo ja tuo. Ja kilttinä pitäisi olla. Tontun jälkiä on nähty ikkunan takana ja linja-autopysäkilläkin. Toisaalta, niin on jättiläisenkin.

Menneeseen viikkoon mahtui paljon tekemistä ja miettimistä, mutta silti en muista paljoakaan. Ollaan ainakin pelattu, kun saatiin lisää kortteja. Sattumalta juttelin naapurin kanssa ja kävi ilmi, että pelaavat samaa peliä. Sovittiin heti, että on otettava kimppamatsi. Ratkeaa tämän rivarin herruus.

Tänään käytiin puistokaverin lapsen syntymäpäivillä. Kutsuttu oli kaikki muutkin puistokaverit ja lapsia oli siis yhden koululuokan verran. Kotimatkan esikoinen päätti raivota ja itkua riitti vielä kotonakin. En tiedä miksi ja syytä kysyttäessä sain kuulla olevani ihan tyhmä. Kolmevuotiaan logiikka on pettämätön.