Haluja

Isompi tietää, että kevät tulee kun lumi sulaa. Pulkkareissulla osoitti asfalttia, "Kato äiti, kevät". Pulkan pohja on kulunnut reikäiseksi hiekoitetusta pyörätiestä. Jättäisivät rauhaan edes pienen kaistaleen reunaan.

Pienemmän ryömimishalut vain kasvavat. Ojentaa, punnertaa ja potkii, mutta ei sitten kuitenkaan. Pärisee, ärisee ja hermostuu yrittämiseen. Tarttuu kaikkeen lähellä olevaan ja kuolaa märäksi. Soseet maistuvat ja yötä vasten velli.

Kaveri varasi liput aurinkoon. Takaraivossa kävi ajatus, että minäkin tahdon. Tosin en lähtisi lasten kanssa, mutta en vielä ilmankaan. Sitten joskus ihan kahden.

Pyörityksessä

Väsyttää. Eilen illalla miehen jäädessä tyttöjen kanssa kotiin, minä lähdin kaverin kanssa yöelämään. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Sitä voi jo kutsua pieneksi ihmeeksi.

Perillä paljon melua, musiikkia, ihmisiä ja valoja. Kierrettiin pari paikkaa ja palattiin lähtöpisteeseen. Mukavaa oli ja sillä hetkellä erittäin tervetullutta vaihtelua. Tanssia ja hanasta kuivaa omenaa. Aamu lähti odotetun hitaasti ja epävarmasti. Kahvilla ja buranalla helpotusta. Ei ole kiire seuraavaan kertaan.

Päivällä pakkanen esti osallistumasta kerhon laskiaistapahtumaan. Mentiin vanhemmilleni hyvissä ajoin ennen peliä. Kuuden aikaan tunne oli kuin lyödyllä. Itku ei ollut kaukana. Pitäisi opetella ottamaan nämäkin asiat hieman kevyemmin, mutta kun elää niin tunteella.

Kultturelli

Taannoin bongasin kirjaston ovesta mainoksen satutunnista. Aamulla mentiin paikalle ohjeistettuun aikaan. Lapset puoliringissä keskittyneet ilmeet kasvoilla kuuntelivat hartaasti. Hirviö -kirjan kohdalla isompi tuumasi isoon äänen, että ei niitä hirviöitä ihan oikeesti ookkaan olemassa. Aiemmin käyty keskustelu hirviöiden olemassaolosta ei siis ollut turha.

Päivällä kavereita kävi kylässä kahteenkin otteeseen. Kahvipannu pysyi tasaisen kuumana. Oli ikäkaveria isommalle ja pienemmälle. Talo oli hetkessä kaaoksen vallassa, mutta pääasia ettei sosiaalikuolema uhkaa.

Huomenna tapahtuu ihmeitä. Siihen valmistautuen värjäsin hiukset taas punaiseksi.

Tanssin lumoissa

Talven kaunein ilma. Puista sulava lumi kuulosti keväältä. Isompi laski mäkeä aurinkolasit silmillä.

Illalla miehen kanssa vaihdoimme hetkeksi osia. Minä isomman kanssa muskariin, mies pienemmän kanssa kauppaan. Tyttö nauttii ihan suunnattomasti laulu-leikki hetkistä. Kotimatkalla halusi poimia taivaan tähtiä. Puristi niitä lapasissaan aina kotiovelle saakka. Antoi isälle ja pikkusiskollekin.

Jäätanssia katsoessani tahtoisin itsekin osata jotain vastaavaa. Liikkeet sulavia, notkeita ja kauniita. Kömpelyydelläni voin vain haaveilla.

Tekevälle sattuu

Pienemmän katkonaiset päiväunet kiristävät hermoja. Tunti korkeintaan ja puoli väsyksissä sylkee tuttia. Aamulla perhekerhossa ennätin juuri laskea kahvikupin pöydälle, kun itkuhälytin vinkaisi. On se vaikeaa kahden kanssa, kun ahdas eteinen on täynnä muitakin monilapsisia perheitä. Ja niitä toppapukuja, villavaatteita ja kaikilla samanlaiset Kuomat.

Kotona minun säätäessä pienemmän unia, isompi keksi piristää itseään. Vahakynillä ympyröitä ikkunaan ja kirjoihin. Kirjaston kirjoihin. Ei auttanut kuin ranne kipeänä kumittaa. Isompi vannoi ettei enää ikinä, koskaan, milloinkaan piirrä kuin paperiin, jos vain saisi kynänsä pitää. En usko että kirjastossa huomaavat tapahtunutta. Ja tyttö sai pitää kynänsä.

Illan pelillä ollaan jo neljän parhaan joukossa. Kullan himo on kova, vaikka vielä en siihen usko.

Normipäivän kohokohdat

Iltapäivällä makaroonilaatikon jälkeen raitista ilmaa ja isomman kanssa läheisen puiston mäkeen. Huipulla treffattiin kavereitakin. Ihasteltiin kuinka valoisaa vielä siihenkin aikaan oli. Ilta kuitenkin pimeni laskujen lisääntyessä. Läheisen kentän oranssit valot valaisivat mäen toisen reunan. Koululaisten tekemät hyppyrit kasvoivat varjoissa. Pimeämpi puoli jäi laskematta. Ennen lähtöä muutamat vauhdit keinussa ja hurjat kyydit keltaisessa liukumäessä. Itkun kanssa kotiin, kun väsymys iski. Halusi itse nukkumaan, iltapalakin jäi välistä.

Kummankin nukkuessa lepoa sohvalla. Mietin mitä tekisin päivisin, jos lapsia ei olisi. Lukisin enemmän. Ja nukkuisin.

Virtaa kinttaissa

Aamulla kavereiden kanssa pulkkamäkeen ja lumikolalla kinokseen. Peuhan jälkeen tarjosin riisipuuroa ja toscakakkua.

Iltapäivällä hienon ilman helliessä kirjastoon. Karhukirjoja tuli aika monta. Ja yksi sammakkokin. Isompi olisi viihtynyt vaikka sulkemisaikaan asti, mutta ala-asteikäisten poikien riehunta uhkasi katkaista pienemmän unet.

Illalla kauppaan. Otin vaunut ja pienemmän mukaan. Tulomatkalla harmittelin, kun kuulokkeet jäivät kotiin. Toisaalta hiljainen metsätie teki hyvää. Viereisellä pururadalla pojat ottivat suksilla toisistaan mittaa.

Kotona isompi oli katsonut Franklinia ja säikähtänyt hirviö-jaksoa. Siihen liittyviä asioita puitiin otsat kurtussa. Samalla piti miettiä mistä hämähäkit oikein tulevat ja missä asuvat. Tyttö ehdotti lamppua.

Kaikki koossa

Melutaso on noussut taas normaaliksi. Reissaajat kotiutuivat puolen päivän jälkeen. Isompi pääsi ensimmäistä kertaa junan kyytiin. Kotona kertoi sen olleen sininen eikä yhtään jännittänyt. Halasi tiukasti.

Illalla olohuone oli vuorattu leluilla. Isomman ikävä omien tavaroiden luo oli ilmeinen. Kaikki leikit piti käydä huolella läpi. Siinä välissä minä ja mies ehdittiin rakentaa ja valloittaa muutama pelto ja kaupunki. Vieroitusoireita meinasi jo tulla.

Toivottavasti tämän illan valvominen kannattaa. Eilen ainakin oli viihdyttävää kiekkoa, jos ei sitä yhtä törkeää lasketa.

Miniloma

Kolmen viikon laina-aika umpeutui. Mies lähti palauttamaan autoa vanhemmilleen ja otti isomman mukaan. Appivanhempani asuvat sen verran kaukana, että yöpymiseksi menee.

Minä ja kuopus vietämme hiljaisen ja rauhallisen viikonlopun ihan kaksin. Tai oikeastaan kolmisin. Ystäväni saapui pyynnöstäni kylään. Luvassa pitsaa, suklaata, saunaa ja sitä hyvää punaviiniä.

Kyllä, minä nautin tästä herkullisesta hetkestä.

Kisoja ja harjoituksia

Mies veikkasi eilen aamulla päivän saldoksi kahta kultaa, minä yhtä pronssia. Valitettavasti olin oikeassa, vaikka hieno mitali se yksikin on.

Eilinen päivä vietettiin lasten kanssa sisätiloissa. Meno oli taas sitä luokkaa, että samaa en tahtonut tänään tapahtuvan. Aamusta pakkasin vaunut ja pulkan taljoilla ja lapsilla. Ilma näytti ikkunasta kauniilta, mutta tuulen kylmyyttä en osannut arvata. Kävelylenkin päätteeksi ystävä tarjosi kahvia ja suklaakakkua. Lähes saman ikäiset esikoiset tekivät sen taas: leikkivät sovinnossa.

Illalla pienempi yritti kaikin voimin ryömiä, mutta tekniikka on vielä hukassa. Ei päässyt eteenpäin, mutta pyöri mahallaan elehtien kuin lentokone. Kova ärjyntä ja puuskutus siivittivät harjoitusta. Isompi hyppi yhdessä mäkimiesten kanssa. Sohvalta pienemmän yli toiselle sohvalle.

Mies tuli illan salibandypelistä rinta kaarella. Ottelu voitettu ja yksi maali hänen nimiinsä.

Hallittua kaaosta

Keskiviikolle uskollisena aamu meni kiireeksi. Toisella kädellä kahvia, leipää, epätoivoista lehden selailua, lasten ruokkimista, vaatetusta ja siistimistä. Ulkona juuri ennen ulko-oven sulkemista hätäinen varmistus, että kotiavaimet ovat mukana. Ennen kuin paniikissa tyhjensin laukun sisällön lumiselle kuistille, olisin voinut katsoa eteiseen. Olisin päässyt vähemmällä. Ehdittiin kerhoon ennen kynttilän sytytystä.

Kerhosta linja-autolla mummulaan. Kaalilaatikkoa, rahkapullia ja isommalle mehua pillimukista.

Illalla lintsasin spinningistä, kun televisiossa miehet tekivät komeita hyppyjä. Jännitti niin paljon että piti mennä toiseen huoneeseen. Ja saatiinhan sitä lopulta juhliakin.

Pienemmän ruokavalio monipuolistuu. Maissin ja maidon lisäksi kuvioon otettiin päärynäsose. Hyvin upposi sekin.

Valitusvirsi

Lapset olleet kuin paarman puremat. Isompi riekkuu ja roikkuu pienemmän ympärillä koko ajan. Vie leluja, pyörittää sitteriä ja estää kääntymästä mahalleen. Osaisi kyllä viihdyttää siskoaan jos vain malttaisi tehdä tuon kaiken rauhassa. Mutta ei, kun homma pitää hoitaa korkealentoisesti.

Ja pienempi ei suostu nukkumaan pitkiä pätkiä. Tunti kerrallaan mennään. Onneksi yöksi rauhoittuu.

Mutta mies muisti ystävänpäivänä Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän -kirjalla. Ja töistä tullessaan toi Carcassonneen lisäosan. Illan dilemma kuuluukin, pelatako vai lukea?

Muuten niin mukava maanantai

Ei ollenkaan perinteinen maanantai, kun aamukin alkoi suhteellisen mukavasti. Isompi söi aamupalan ilman kitinöitä, vaatteet vaihdettiin itkuitta ja muutenkin meno oli kitkatonta. Pienempi viihtyi kahvin ja aamulehden ajan sitterissä.

Leppoisan ilman saattelemana vierailtiin kavereilla. Saatiin lounaaksi kalakeittoa ja jälkkäriksi jäätelöä.

Kotona pienempi maisteli ensimmäistä kertaa lusikkaruokaa. Makuannos upposi hetkessä. Isompi ihmetteli vierestä ja kyseli kovasti milloin pikkusisko siirtyy syöttötuoliin. Lupasin ettei vielä vähään aikaan.

Suihkussa törmäsin hämähäkkiin ja olin saada hermoromahduksen. Ne ja minä emme mahdu saman katon alle. Iltapalalla isompi muisti vielä kysyä miksi äiti itki sitä itikkaa.

Hyvä sijoitus

Eilinen kierreltiin kaupungilla erinäisten asioiden perässä. Lapset pääsivät siksi aikaa mummulaan. Etsittiin ja löydettiin uudet tapetit makuuhuoneisiin. Remontin ajankohta on myöhemmin keväällä, mutta nyt oli hyvä sauma päästä liikenteeseen ilman tyttöjä. Kevyttä shoppailua ja lopuksi syömään.

Kotona lasten nukahdettua avattiin päivän paras ostos. Carcassonne. Neljännen pelin, yhden siideripullon kaatumisen ja karkkipussin tyhjentämisen jälkeen maltettiin lopettaa.

Tänään kauan reissussa ollut ystäväni tuli kylään. Syötiin hyvin ja juteltiin paljon. Tuliaistulppaaneja riitti kahteen maljakkoon.

Jos mäkihypyn malttaisi katsoa ja sitten vallottaisi muutaman kaupungin. Minulla on voittoputki päällä.

Avajaiset

Risti seinään. Isompi leikki tänään liki toista tuntia kaverinsa kanssa ilman itkua, kinaa, lahjontaa tai uhkailua. Molemmat pahasti uhmaikäisiä. Jakoivat vaalenapunaiset värikynät, käsilaukut, nuket ja prinsessakruunut. Kotiin lähdön hetkellä paluu todellisuuten ja hampaat irvessä vaatteet päälle.

Pienempi imee maitopulloja sitä tahtia, että ensi viikolla korkataan kaapissa olevan maissipurkin kansi. Isomman viimeiset yritykset ennen nukahtamista: sukat jalkaan, janottaa, maha kurnii, potalle ja vielä yksi Aino. Selvittiin silittelyllä ja tiukalla kehoituksella hiljaisuudesta.

Nelosen hauskoihin kotivideoihin jää koukkuun. Joillekin nauran ihan tosissaan. Kertoo jotain minusta. Juontaja vain on harvinaisen ärsyttävä.

Ja ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Parin viikon jälkeen nähdään koskettiko se meitä suomalaisia.

Kyselytunti

Vihdoin vähän lauhempaa. Palautettiin meille unohtunut koiranruokapurkki. Linja-autossa isompaa kyselytytti. Aiheet liittyivät mummiin, linjurin moottoriin ja nopeuksiin. En osannut varmuudella kertoa moottorin sijaintia kyseisessä ajokissa, mutta epäilin sen olevan perällä. Kinastelun jälkeen sovittiin että on edessä. Isompaa ihmetytti myös miksi bussin sisustus oli sininen eikä vaaleanpunainen.

Illalla käveltiin pienemmän kanssa tämän kummitädin luo kahville. Pysyi matkan ajan hereillä, kun pääsi puoli-istuvaan asentoon. Tuskin näki paljoa maisemia, mutta äidin kasvot naurattivat.

Kotona isompi kertoi muskarissa lauletusta pellestä. Nukahtivat molemmat hieman vastustellen. Everwood nauhalle, jotta saadaan rauhassa katsoa.

Koirattomuutta ja kilpikonnia

Koira lähti eilen pitkästä viikonloppuhoidosta. Hännän heilutusta, vinkumista ja naaman nuolemista. Ikävä kotiin oli ilmeisen kova. Tuliaisiksi fruit dropseja.

Aamulla katsoin väärin kelloa ja kiireellä kerhoon. Oltiin sitten ensimmäisiä. Pienempi valvoi ensimmäistä kertaa kerhossa. Vaatii harjoitusta olla kahden kanssa.

Kaveri kävi vauvansa kanssa. Ikäeroa pienempään neljä päivää, mutta kokoeroa kymmenen senttiä. Tosin sukupuolikin on eri. Ovat silti vierekkäin melko hupaisa näky.

Isompi on ihastunut kilpikonna Frankliniin. Päivällä katsottiin pari jaksoa. Ollessani polkemassa oli vielä huijannut isänsä uskomaan, ettei tälle päivälle oltu jaksoja katsottu. Niinpä lisää kilpikonnia, karhuja ja majavia.

Pelimania

Ei hellitä kylmyys eikä isomman into ulos. Ymmärrän kyllä levottomuuden. Itse pääsin miehen tultua töistä kauan kaipaamalleni kävelylenkille. Vastaantulijoiden kasvot oli kääritty kaulahuiveihin. Ei minulla ihan niin kylmä ollut.

Lounaaksi pannaria joka jaettiin kavereiden kanssa. Kermavaahtoa ja vadelmahilloa. Iltapalaksi säästyi muutama palanen.

Eilen illalla aloitettu peli koukutti pahasti. Tänään on pakko jättää välistä ja kotirouvien jälkeen nukkumaan. Vähän on univelkaa, kun pienempi aloitti iloisen jokeltelun ja päristelyn aamulla viiden aikaan. Siihen heräsi sitten isompikin.

Kenoa tarkistaessa luulin saaneeni isonkin voiton kunnes tajusin katsoneeni väärän päivän numerot.

Joka päivä jotakin

Alahuuli pitkänä, kulmat kurtussa ja kovasti kuolaa. Pienemmän uusin taito on pärisyttäminen.

Isompi haikaili ikkunan takaa ulos. Yritin vakuuttaa, että on liian kylmä. Toivottavasti pian hellittää.

Ajeltiin veljen perheen luo kylään. Teki lattea ja espressoa. Ensimmäinen maistui hyvältä. Jälkimmäinen miehelle. Lapset juoksivat ja leikkivät. Pienempi sai serkuksiltaan monta pusua ja silitystä.

Kotona mies kaivoi pelilaudan esiin. Sääntöjen muistelua ja opettelua, kunhan lapset nukahtavat. Isompi vastusti sinnikkäästi unen tuloa, mutta muutaman tytön tylleröisen jälkeen tuli hiljaista.

Maakuntavierailu

Nukuttiin tunnilla arkea pitempään kuten lauantaisin on tarkoitus. Aina ei onnistu, mutta joskus.

Kauppareissu sujui helposti, kiitos laina-auton. Pitsatarvikkeista makoisaa maistuvaa, vaikka vähän kiireellä tehtiinkin. Syönnin perään yritys ulkoiluttaa koiraa, mutta pakkanen ajoi kummatkin sisälle.

Iltapäivällä kävimme kavereiden uudenkarheassa omakotitalossa. Matkaa oli enemmän kuin ennen ja isompaa sai autossa viihdyttää. Halusi tietää kaupungin ja kunnan eron. Pienemmälle riitti tutti. Perillä talonväki alkoi yllättäen tehdä pitsaa. Hyvää oli sekin, ja jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa. Talo oli komea. Kaunis ja toimiva keittiö aiheutti piston sydämessä.

Illalla koiran rapsutusta ja hyvää punaviiniä.

Neljän seinän sisällä

Meno kuin villissä lännessä. Pienempi vuoroin nukkunut ja kukkunut epätasaisen lyhyitä pätkiä. Mahallaan ollessaan ojensi itsenä kädet suorana ylös ja jokelsi kovaan ääneen ajatuksiaan.

Isompi on laukannut huoneiden väliä. Rimpuillut syöttötuoliin ja pois, sohvalta rahin yli toiselle sohvalle. Hermostuttavaa. Vuoroin muovailua, piirtämistä, maalaamista ja vielä kerran askartelua. Ulos ei pakkasten vuoksi ollut asiaa.

Illalla rauhoittava sauna ja unelmia pitkästä kävelylenkistä. Yksin.

Vanhempieni koira tuli viikonlopuksi hoitoon. Pieni, valkoinen ja karvainen.

Makeaa mahan täydeltä

Ystävä toi tänään ulkomaan tuliaisina kilon suklaata. Oli kuulemma itse syönyt saman verran lomallaan joten vahinko kiertämään. Sopii minulle.

Isompi oli innoissaan, kun sai kaverinsa takaisin. Tosin uhmaikäisten kärsivällisyydellä pariin tuntiin mahtui muutama riitakin. Kumpikin olisi halunnut vaaleanpunaisen nallen eikä kitaroitakaan ollut kuin yksi. Pipareita riitti molemmille.

Kirjastosta haettu Aino ja vihainen äiti kuulosti paikoin tutulta.

Sykkeessä

Kerho jäi aamulla väliin. Sen sijaan käveltiin ohi ja noustiin ylämäki neuvolaan. Pienempää pyöritettiin pöydällä. Ensin strategiset mitat ja sitten lonkat, sydänäänet ja heijasteet. Lääkäri totesi terveeksi nelikuiseksi. Harjoittelija vieressä kehui ruskeita silmiä.

Kahden viikon tauon jälkeen pyöräily tuntui jaloissa. Ohjaaja kannusti mikkiin, että vielä jaksaa, viimeinen ylämäki. Musiikki soi ja lujaa. Hullua, mutta tehokasta.

Koukkusormi veti sohvalle.