Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten

Mies kertoi viime yönä hauskan vitsin. Olen nauranut sille vielä tänäänkin.

Kaikki on valmista. Kuusi kunniapaikalla kauniit koristeet yllään, on ollut siinä jo tiistaista. Lahjat paketoituina säkissä, muutaman on tonttu jättänyt kuusen alle näkyvillekin. Kuusta kastellessa on hyvä itsekin vähän yrittää tiirailla, että minkä näköistä ja mallista on jollekin tulossa. Mutta koskea ei saa. Veikkaan huomisen päivän olevan vuoden pisin. Vielä kun lunta sataisi niin mitään ei puuttuisi. Paitsi toimiva radio, vanha tekee hidasta kuolemaa.

Toissapäivänä Aamukahvi täytti kaksi vuotta. Paljon on ehtinyt tapahtua, onneksi edes osa on kirjoitettu muistiin.

Sydämeeni joulun teen

Viikonloppuna yksi korvatulehdus, jonka seurauksena yksi lääkärikäynti. Sunnuntaina tietysti. Ei yskää, ei kuumetta, ei räkää, vain yöllä alkanut korvakipu. Esikoinen valitsi muovisesta rasiasta kaksi hevostarraa, odotettu palkinto viiden minuutin tutkimisesta.

Eilen virittäydyin joulun odotukseen. Kävin naapurin kanssa myöhäisillan kauneimmissa joululauluissa. Hieman petyin, kun kirkossa loistivat vain kirkkaat kattolamput. Ei kynttilöitä, tähtiä eikä kuusta. Laulu kyllä raikasi, mutta tunnelma puuttui. Sen verran harvoin tulee kirkossa käytyä, että odotukseni taisivat olla liian korkealla.

Tänään varasin aatoksi pukin. Tytöt olivat leiponeet hoitotädin kanssa pipareita, postiluukusta löytyi pino joulukortteja ja mies aikoi tuoda kaupasta kinkun. Vielä on kuusi hakematta.

Ystävien kesken

Eilen pikkujouluiltiin naapuri- ja tuttavapariskunnan kesken. Lasten nukahdettua katettiin pöytään herkut ja viinit. Pelattiin luostaria, lohikäärmettä ja suklaista triviaalia, mutta erinäisistä syistä suurin osa peleistä jäi lopulta kesken. Hauskaa oli, sehän kai on pääasia.

Kuolleen koiran tarina saatiin tänään päätökseen, kun mutkien kautta sain käsiini koiran omistajan puhelinnumeron. Soitin, kysyin, kerroin ja pahoittelin. Kuulemma karannut ja auton alle jäänyt. Illalla pyörätien varressa paloivat muistokynttilät.

Kävin ystävän lastenvaatekutsuilla. Kauniita olivat, mutta tyhjin käsin kotiin. Juotiin kuitenkin kahvit ja naurettiin niin että taas jaksaa. Naapurit ovat ostaneet uuden pelin, jota pitäisi tänään kokeilla.

Kurja kohtalo

Näin läheisellä pyörätiellä kuolleen koiran. Surullista. Soittelin sinne ja tänne, yritin jäljittää jonkun sen pois hakemaan. Katupalvelun miehet lupasivat tehdä sen heti huomenna aamulla. Mies kävi äsken kaupassa ja kertoi koiran kadonneen, ei kuulemma näkynyt eläviä eikä kuolleita.

Huomenna pahuksen tentti, viimeinen ennen joulua. Illaksi Kotikatu, konvehtirasia ja pari sataa sivua sosiologiaa. Mies aikoi virittää kaukoputken, pitkästä aikaa pilvetön ilta.

Polkkatukan puhelahjat

Pienemmästä tuli toissapäivänä kertaheitolla vähän isompi, kun käytiin tyttöjen kanssa kampaajalla. Esikoisellehan tämä oli jo tuttu juttu, mutta pienemmälle ensimmäinen kerta. Niin istui hiljaa parturintuolissa, silmät suurina ja suu viivana. Mies esitti ostotarjouksen siitä maagisesta tuolista joka sai kuopuksen pysymään vartin ajan paikoillaan.

Pienempi on oivaltanut kuinka asioita voi kysellä. "Kuka oli, Missä ollaan, Mihin mennään, Mikä on ja Onko?" Vastauksen on paras tulla sillä sekunnilla tai muuten kysymys toistetaan astetta isommalla äänellä. Että varmasti kuuluu. Laulaa tytöntylleröistä, leipurihiivaa ja prinsessaruususta.

Joulukortit lähtivät tänään matkaan. Jätin kuntosalin pikkujoulut välistä. Ilta on pyhitetty Serraanoille.

Hetken oli valkeaa

Maa on jälleen musta. Muutaman päivän kestäneet vesisateet sulattivat kaiken valkoisen ja pimeys on jälleen päivän sana. Ottaahan se päähän. Uusi lintulauta on varmaan jo entinen, kun kosteus pilasi viimevuotisenkin. Mutta jos jotain hyvää niin pyörällä pääsee taas lujaa ja peräkärryä on hetken kevyt vetää. Tähti ikkunassa tuo valoa.

Ja mitäs on tehty? Opiskeltu, pyöritetty arkea ja vähän pikkujoulujakin juhlittu. On pelattu naapureiden kanssa ja salillakin olen ehtinyt käymään. Tähän mennessä kaikki suoritetut tentit ja kurssit on menneet läpi, mutta eivät ne tekemällä lopu. Olen kyllä kuullut huhuja, että joku on joskus ihan valmistunutkin.

Tytöt odottavat joulua. Esikoisen kirje joulupukille lähti eilen ystäväpariskunnan mukana kohti määränpäätä. Pienemmän kohokohta on suklaakalenteri, joka on nostettu seinältä kaapin päälle, kun neiti availee luukkuja turhankin tiheään. Teoilla on seurakset ja tänään aukesi tyhjä luukku. Isosisko oli kiltti ja antoi puolet omastaan.