Kylymä

Keittiön ikkunasta näkyvä mittari näytti aamulla -24 astetta eikä se paljoa ole siitä muuttunut. Pakkanen oli pelästyttänyt monia, kun perhekerhossa oli vain pari äitiä lisäkseni. Mutta lapset saivat paljon melua aikaan pienelläkin porukalla ja kahvia riitti niin monta santsikuppia kuin jaksoi juoda. Hyvä päivä viedä petivaatteet ulos, vetää villasukat jalkaan ja pelata muistipelejä. Vaikka pikkuhiljaa alkaa tämä sisällä oleminen kuumentamaan tunteita. Lapset haikailevat pihalle.

Mies on tunnollisesti tehnyt joka ilta kitaran soittoharjoituksia. Suljetun oven läpi tunnistan parin kappaleen alkusointuja. Minä valitsin helmikuun kirjaksi Sinisalon Lasisilmän.

Ja niinpä rokki soi

Mies toteutti tänään yhden suurimmista haaveistaan, osti sähkökitaran. Komea on, mutta minä olin haaveillut tallentavasta digiboksista. Nyt työhuoneesta kantautuu epämääräistä renkutusta, kun mies harjoittelee soittamaan. Onneksi toistaiseksi suurin ääni jää vielä kuulokkeiden sisään, se hyvä puoli sähköisessä.

Lumityöt on tehty tälle päivää kolmeen kertaan. Tuiskua riitti aamusta iltaan, ja kun vihdoin lakkasi, mentiin itse hankeen pyörimään. Siinä tyttöjen kanssa painiessa muistin lapsuudesta isoveljeni antamat lumipesut. Silmät, nenä ja niska lunta täynnä. Äidin helmaan juoksin itkemään. Voin kuvitella, että niin meilläkin tytöt sitten toisilleen aikanaan.

Kuntosalille mars

Olen jälleen löytänyt urheilullisen puoleni. Ehkä siksi, että vanhat housut eivät enää mahdu kiristämättä jalkaan ja vaa'assa lukema on kasvanut. Joka tapauksessa sykemittari on ollut liian kauan käyttämättömänä hyllyssä. Toissapäivänä kävin spinningissä ja eilen bodybalancessa. Nyt sattuu vähän joka paikkaan, mutta ensi viikolle on jo valmiiksi katsottuna uudet treenit.

Pienempi on keksinyt, että jos yöllä ei nukuta niin pupun ja tutin heittelyn sekä pinnasängyn pinnojen kolistelun lisäksi itseltä voi myös riisua yöpuvun. Tästä eteenpäin meillä suositaan vain haalarimallisia, tiukoilla neppareilla suljettavia yöpukuja. Kuume on onneksi jo laskenyt, enää jäljellä on ruokahaluttomuus.

Viihdettä

Viikonloppuna kävimme ravintolassa, teatterissa ja baarissa. Kaikkea tätä yhden illan aikana, ilman lapsia, hyvän ystäväpariskunnan kanssa. Pitkästä aikaa korkokengät jaloissa ja oli mukavaa. Miksi kukaan ei ole koskaan aiemmin houkutellut minua tilaamaan Pina Coladaa?

Sunnuntaina naapuri leipoi niin paljon pitsaa, että meillekin riitti. Illalla tyttöjen nukahdettua pelasimme vielä pari kierrosta tuppea. Niin kävi, että naiset voittivat, jälleen! Ei ole miehistä enää vastusta. Ja tuppihan on taitolaji, vaikka toiset muuta väittäisivät.

Pienempi on kuumeessa. Lämpö nousee hurjiin lukemiin, mutta onneksi lääkkeellä laskee. Huomenna lääkäriin jollei yön aikana tapahdu muutosta parempaan.

Lumitöiden lomassa

Pienempi on viime päivinä oppinut tukun uusia sanoja. Pappa, kukka, kakka ja vihdoin isikin. Pöllö sanoo uhuu, koira auhau ja kissa kimeällä ääneellä au. Eläinkirjoja on luettu ja kuvia katseltu. Neiti osaa jo kiivetä sohvalle, yltää varvistellen painamaan katkaisimesta valot pois ja leikkii piilottamalla käden paidanhihan sisään. Välillä siskokset puhuvat sellaista kieltä, jota me aikuiset emme ymmärrä. Nauravat yhdessä toisilleen ja villiintyvät niin että vauhti on kova. Mutta tapellakin osaavat.

Parin päivän aikana on satanut lunta enemmän kuin koko kuluneen talven aikana yhteensä. Sen seurauksena pihalla komeilee lumihevonen. Esikoinen tosin totesi sen muistuttavan enemmän kanaa, mutta ei se ratsastamasta estänyt. Rattikelkkaa vedetään pitkin pihatietä niin että kummatkin saavat vuorotellen ohjata. Traktorit puskevat lunta pyöräteillä ja sekös pelottaa. Kuulemma vain pojat tykkää metelistä.

Lupaus pitää

Olen etuajassa, tammikuun kirja on jo luettu. Pukki toi Sari Pulkkisen esikoisromaanin Raja. Tykkäsin kovasti. Tyylistä, juonesta, henkilöistä, koko paketista. Ei liian raskasta, mutta herätti ajatuksia.

Eilen oli pitkästä aikaa proosa. Saatiin oppia kuinka kustantajaa tulee lähestyä, kun olisi jotain tarjottavaa. Ihan siinä vaiheessa en ole. En oikeastaan lähelläkään, en edes haaveissa. Toiveissa olisi saada työstettyä mielessä pyörinyt henkilö paperille, luoda miljöö ja menneisyys. Mutta aloittaminen on aina vaikeaa, keskittyminen ja itsekriittisyyden vaientaminen. Eikä meillä ole tällä hetkellä tulostintakaan.

Esikoinen on aloittanut päiväkerhon. Kahtena aamuna viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Ihmeellistä olla pienemmän kanssa aamu kahden, kun talossa vallitsee outo hiljaisuus.

Hulluutta

Näin Saturnuksen ja Saturnuksen renkaat. Ihan oikean, sen joka tuolla taivaalla makaa. Uskomatonta, mieletön näky! Ostin miehelle joululahjaksi tähtikaukoputken, kun hän on meistä se kuuhullumpi. Mutta tämä näky veti sanattomaksi minutkin. Kannatti seistä tunti pimeällä pihalla, etsiä millintarkasti kohdetta näkyviin, tarkentaa ja varoa hukkaamasta. Onneksi mies houkutteli minut mukaan. Lumoava oli, Saturnus ja renkaat.

Lupauksia

Tein uudenvuoden lupauksen, että luen kirjan kuussa. Olen mahdottoman hidas lukemaan, jätän kirjoja kesken, aloitan uuden ja palaan taas kesken jääneeseen. Ärsyttävä tapa. Sen seurauksena hyllystä löytyy monta avattua ja unohdettua kirjaa. Samalla lupaan etten enää ensimmäisenä lue kirjan viimeisiä sanoja.

Arki alkoi ja sen seurauksena väsymystä ja hetkittäistä masennusta. Ystäväni on viisaampi. Heidän perhe lähtee kahdeksi viikoksi aurinkoon karkuun joulun jälkeistä tyhjyyttä. Ensi vuonna mekin, näin olen suunnitellut.

Ollaan puistoiltu, laskettu mäkeä, kun luntakin vihdoin on nimeksi asti. Rakennettu monta hienoa junarataa uusilla palasilla, siltoja ja tasoristeyksiäkin. Pukin tuoman kassakoneen muoviset kolikot nostettiin hyllylle, kun pienempi keksi laittaa suuhun.