Koristeet ikkunassa

Ilmapalloja, serpentiiniä, värikkäitä viuhkoja, hassuja pahvihattuja, naamareita, kimakasti soivia paperipillejä. Värikästä ja turhanpäiväistä, silti niin tärkeitä. Isompi on innoissaan, ensimmäinen vappu kun ymmärtää koristelun päälle. Pienempi ihmeissään. Tuijottaa koristeita, yrittää syödä lattialla lojuvaa paperisilppua. Nukkuu ihmeen pitkiä päiväunia.

Appivanhemmat toivat pari pulloa itse tehtyä simaa. Ei kiitos minulle, mutta miehelle maistuu. Tippaleipiä sitten senkin edestä. Kaapeissa muutenkin tavallista enemmän herkkuja. Mässäily, grillaus, hulluttelu ja hassuttelu. Perhekeskeinen vappu.

Siivekkäät

Kevään ensimmäinen mehiläinen lensi vastaan. Tokkurassa varmasti, kun lentorata muistutti humalaisen hortoilua. Yleensä juoksen kirkuen karkuun, nyt en edes tajunnut. Ja nokkosperhosia toista kymmentä. Näyttävät upeilta.

Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt, ilmeisesti koko maassa. Siispä puistoilua, pyöräilyä ja keinumista. Mies aikoi vihdoinkin laittaa talvikengät laatikkoon ja taloyhtiön lumikolan pihavarastoon.

Illalla Kotikatu ja Everwood. Pakastimessa Solero ja viimeinen rivi minttu-krokantti suklaata. Kyllä tässä vielä herkuttelemaan päästään.

Uusi näkökulma

Pienempi istuu itse, ilman tukea. Nojaa eteen, taakse, hakee käsillä tasapainon. Pysyy asennossa niin kauan kunnes joku kääntää mahalleen. Ei vielä omin voimin pääse istumaan, huutaa jos kukaan ei tajua auttaa. Istuu ja nauraa, heiluttaa helistintä ja katselee maailmaa uudesta perspektiivistä.

On myös ihastunut kasvoihin. Äidin, isin, siskon, nuken. Mikä vain silmä, suu, nenällinen kelpaa. Tarttuu kiinni, kikattaa, repii, nauraa, tunnustelee, hymyilee. Kynnet pitää leikata useammin, kun perheenjäsenet kulkevat naama täynnä pieniä naarmuja.

Isompi työntää jo kaupassa omia pikkukärryjä. Tietää, ettei saa juosta. Oranssi lippu auttaa löytämään jos sattuu eksymään.

Haaveita

Jos olisi auto ja mökki niin perjantaina pakattaisiin laukut. Tai jos olisi ylimääräistä rahaa ja lapset vähän isompia, otettaisiin äkkilähtö. Olen yleensä enemmän kotihiiri kuin reissaaja, mutta nyt kaipaan jotain. Vaikka arki rullaakin omalla painollaan. Ei sairasteluja, ei rikkonaisia yöunia eikä suurempia murheita. Joku voisi järjestää mukavat illanistujaiset, kortin peluuta, hauskoja tarinoita, hyvää ruokaa.

Sunnuntain perinteiset piimäpannarit

4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1/2 dl sokeria
2 munaa
7 dl piimää
4 rkl juoksevaa margariinia

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kananmunat, piimä ja margariini. Sekoita tasaiseksi. Paista letut lettupannulla pienessä määrässä rasvaa molemmin puolin. Tarjoile valitsemiesi lisäkkeiden kanssa. Itse suosin mustikkaa ja vaahterasiirappia.

Nauti!

Vähän kuin ulkomailla

Suussa sulavaa turkkilaista ruokaa, pullo punaviiniä, jälkiruokaa ja ihan kaksin. Mummu hoiti ja leikitti lapsia muutaman tunnin. Ravintola täytti kaikki odotukset, tarjoilija parhasta päästä. Shoppailtiin sen verran, että minulle himottu käsilaukku ja miehelle yhtä himottu kitarakirja. Ja tietysti pussillinen makeisia.

Reissun jälkeen haettiin tytöt kotiin. Mukavaa oli ollut, kun välipalaksi jäätelöäkin. Nukahtivat molemmat hämeenlinnalaisten juhliessa. Samalla muistin, että päivällä tullut Waltarin Kuriton sukupolvi unohtui nauhoittaa. Harmi! Pitänee tyytyä Pikku julmureihin.

Ihana lämmin päivä, auringossa kuuma. Jo tarkeni ohuella takilla.

Ammattiapua

Fysioterapeutti kyseli ja kirjasi, paineli, pyöritti, venytti ja hieroi. Tuntui niskasta varpaisiin, pääosin hyvältä. Tunnin session jälkeen meinasi, että lisäkäynneille on totisesti tarvetta. Samaa mieltä minäkin.

Isompi oli koko päivän maininnan arvoisen reippaasti. Jopa maistoi kalapuikkoja joita yleensä maistamattaankin inhoaa. Kyseli taas niin paljon ja hauskoja, että harmittaa kun en omista sanelukonetta.

Pienempi ryömähti hitusen verran. Tavoitteli lelua ja huomaamattaan onnistui yrityksessään. Samaa ei tapahtunut toista kertaa, joten tätä ei vielä lasketa. Niinkuin muutenkaan laskettaisiin.

Illalla myöhästyin linja-autosta. Olin hetken selin ja siinä se meni.

Kaikkea sitä ehtiikin

Nukuttiin tuntia tavallista pidempään. Ihan kiva, mutta miksi juuri kerhoaamuna. Lähdettiin taas niin kiireellä, että kengät jalassa kaulahuivia solmien hörppäsin kylmettyneen kahvin. Ulko-oven sulkeuduttua vielä sivuikkunasta tarkistus ettei kahvinkeittimen valo pala.

Kerhosta kirjastoon. Palautuksia, varausten hakua ja uusien lainaamista. Kirjastosta mäki alas ja kaverille. Talon emäntä rakensi lapsille temppuradan. Toimi.

Vielä ruokaostokset, noutopitsaa, lasten ruokinta, iltapesut ja -sadut. Selkä on yhä niin kipeä että huomenna soitto lääkäriin.

Muutoksia

Puistossa puolet pinta-alasta yhtä suurta rapakkoa. Isompi kavereineen otti tilanteesta kaiken ilon irti. Katsoi välillä liukumäen takaa että yhäkö saa hyppiä ja roiskuttaa, kuravaatteet päällä.

Pienempi siirtyi sitteristä syöttötuoliin. Vähän vielä nojaten istuu, mutta tykkää niin kovasti. Pöytää voi taputtaa, tuolin nojaa nuolla, pöydän jalkoja potkia ja leluja heitellä kauas lattialle.

Illalla nyrkin kokoisia lumihiutaleita kuin elettäisiin vuoden vaihdetta. Isompi säikähti etteikö kesää tulekaan. Ja voihan sillä pyörällä polkea huomennakin, vaikka maa on valkea, voihan?

Helppoa kuin pyörällä ajo

Pääsiäinen päivää vaille takana. Suklaamunia syöty tusinan verran, muutama vielä kaapissakin. Ei mämmiä, lammasta tai pashaa. Keskimmäisen puute vähän harmittaa. Eilen huolella ja vaivalla tehty, täydellisesti onnistunut ateria. Kelpasi tarjota ystävällekin.

Kaivettiin esikoiselle kolmipyörä varastosta. Ei ollut talven aikana unohtunut ajamisen taito. Tänä kesänä olisi tarkoitus ostaa jo vähän isompi, oikea apurataspyörä.

Minä ja kuopus kahviteltiin kaverin luona iltapäivän ajan. Saman ikäiset puolivuotiaat ällistelivät toisiaan ja itkivät kun toinenkin itki. Päivä pysyi loppuun asti harmaana ja vetisenä.

Noitakisat

Kaupassa pääsiäismakeishyllystä löytyi enää muutama suklaamuna, raekarkit olivat jo loppuneet. Ostoksia kertyi niin monta kassillista, että pyörällä olisi pitänyt tehdä kolme eri matkaa. Mies olisi selvinnyt kahdella. Onneksi vanhempani tarjosivat kyydin.

Päivällä samaisessa mummulassa maukasta kanaa. Isompi pyöri suklaamunien ympärillä ja luvan saatuaan söi hetkessä puolikkaansa.

Käytiin isomman kanssa katsastamassa perinteinen pääsiäiskokko-tapahtuma. Pienet trullit kilpailivat lavalla parhaimmasta asusteesta ja laulusta. Legendan ja lehtikuvan mukaan olen itse saman ikäisenä seisonut samaisella lavalla tutti suussa kilpailemassa. Silloisen historian nuorin osanottaja. Isommalle maistui makkara ja pillimehu, onginnasta pussillinen makeisia.

Mukavaa

Eilen uudet lakanat, suihkuverho ja isommalle isompi amme. Hiplailin ja ihailin puuhelmikaulakorua, mutta en uskaltanut enempää törsätä. Näytin miehelle netistä korun kuvan ja vinkkasin tulevasta äitienpäivästä.

Aamusta mies ja isompi maalasivat pääsiäismunia. Hienoja ja värikkäitä eikä yksikään hajonnut. Jospa tästä muodostaisi pitkäperjantai-perinteen.

Tarjottiin appivanhemmille pastaa ja kastiketta. Keinumisen, muutaman lumikakun ja pallon potkimisen jälkeen pannaria mansikkakermavaahdolla.

Illalla ilma tarjosi parastaan. Käytiin miehen kanssa molemmat omilla kävelylenkeillä. Isompi kertoi ennen iltapalaa villejä tarinoita unileijonasta.

Vaatteet ja aatteet

Isompi tykkää pukea ja riisua. Ei tietenkään silloin kuin pitäisi, vaan kotona ollessa ihan muuten vaan. Juoksee omaan huoneeseen, juoksee olohuoneeseen ja joka kerta yhtä vaatetta vähempänä. Menee vaatekaapilleen ja pukee ylleen mitä käsiinsä saa.

Pienemmän vaatteita saa etsiä nuken päältä, rattaista ja sohvan alta. Ollaan sovittu, että nukelle puetaan vain nukenvaatteita. Huomaan sopimuksen rakoilevan.

Mies lähti kaverinsa kanssa oluelle. Minä pääsen huomenna shoppailemaan. Mielestäni vedän pidemmän korren.

Päivänsankari

Vuosia on nyt mittarissa melkein neljännesosa sadasta. Vielä ei ole ikäkriisiä, vaikka välillä tuntuukin peilistä katsovan kaksi kertaa vanhempi, hämärästi omaa äitiä muistuttava kuva. Pitää epätoivoisesti miettiä josko hiustenvärjäys tai edes leikkaus pelastaisi tilanteen.

Pienempi kirkuu, kiljuu, murisee ja ärisee. Jokeltaa ä-tä-tä, mä-mä-mä. Tykkää kun vedetään selin makuultaan käsistä istumaan. Yhä innokkaammin yrittää ryömiä, jalat potkivat tyhjää.

Isompi kysyi taannoin miksi ihmisillä on kaksi silmää, miksi on polvet? Ja onko äiti vanha vai tosi vanha?

Ei tullut kolmatta perättäistä mestaruutta. Ei maailma tähänkään kaadu, mutta syvältä se kouraisee.

Lits läts

Tänään pienimuotoista, epävirallista juhlintaa, kun ensi viikolla täytän taas vuoden lisää. Ensin kävi veli perheineen. Serkkupojat näyttivät tytöille miten niitä rumpuja oikein soitetaan. Iltapäivällä kävivät vanhempani. Toivat lahjoja kuin jouluna konsanaan. Odotetuin oli uusi yöpuku.

Kevään lämpimin päivä. Isompi jaksoi rapakkoleikkejä toista tuntia. Ämpäri, lapaset, kumpparit ja lapio räystään alle. Hyppimistä lätäköissä ja pienten purojen solinaa. Ja puvussa teipatut saumat, kun kestää kaiken tämän.

Seinänaapurinkin ovessa talonäyttely-lappu. Tästä pihapiiristä jo neljäs asunto parin kuukauden sisällä. Pitäisikö tietää jotain vai muutenko vaan muuttavat?

Katkolla

Eilen aurinkoa ja puistoilua. Kaveri tarjosi lasagnea ja pieniä suklaamunia. Illalla toinen kaveri lapsensa kanssa kylässä. Toi viinereitä niin että jokaiselle vaikka kaksi. Mies kävi luovuttamassa verta, ja osti isommalle muutaman muoviastian lisää. Illalla tiukan pelin päätteeksi otin voiton Carcassonnessa.

Tänään pääsin aamusta yksin kaupungille. Lista kädessä kaupasta toiseen. Ihmisiä oli paljon. Toiset painivat lastenvaunujen kanssa vilinän keskelle, itse nautiskelin vapaudesta. Löytyi uudet lenkkarit ja pöytäliina. Ja tärkein, NYPD Bluen toinen tuotantokausi. Ensimmäinen on jo käyty läpi.

Kotona tuoksuu pitsa. Neloselta alkaa jännäri: päättyvätkö kotijoukkueen pelit tähän.

Kaatunut lumiukko

Pienemmän puolivuotisneuvola pakotti vesisateeseen. Onneksi aika oli vasta kymmeneltä, tuntia aiemmin satoi kahta enemmän. Strategiset mitat 7570 g ja 67,5 cm. Sirpakka neiti.

Päivällä kavereita kävi kahteen otteeseen. Ei ollut leipomuksia mitä tarjota, mutta kaapin perältä löytyi pipareita. Hyvin menivät kaupaksi. Leikkien jälkeen leluja löytyi sieltä ja täältä. Muumimagneetit ovat vielä hukassa.

Illalla puolitoista tuntia aivot narikassa, kun mies ja isompi läksivät muskariin. Pienempi pörisi lattialla, kaatoi lelukorin ja käytti jokaista helistintä kertaalleen suussaan. Lelujen jälkeen himoitsi kaukosäädintä, mutta tyytyi omiin sukkiin.

Nuoskaa näilläkin leveyksillä

Välttelin koko päivän listalla olevia hommia. Sen sijaan rakensin ison lumiukon. On tosin pahasti kallistunut vasemmalle. Selvinneekö yön yli, kun käsikin on jo pudonnut.

Aamupäivällä pyörähdettiin mummulassa, kun paikalla oli myös tyttöjen serkkuja. Kiherrystä ja hölmöjä leikkejä sydämen kyllyydestä, kun esikoiset innostuivat. Lähdön hetkellä lumisade muuttui rehelliseksi rännäksi.

Kauppaan kävellessä huomasin kevään saapuneen kunnolla. Loskaa, rapaa ja kuraa. Likaisia autoja ja housun lahkeita. Kotona eteisen naulakko tyhjä, kun kaikki takit suoraan kylpyhuoneeseen kuivumaan. Patterin päällä useammat lapaset.

Lähellä mutta kaukana

Pienempi herätti aamulla seitsemältä. Mahallaan tietysti ja poikittain niin että piti molemmilla käsillä pinnoista kiinni. Kasvoilla leveä hymy, kun näki äidin nousevan. Isompi jatkoi unia. Siirtyi keskeltä minun paikalle. Ehkä en tahdokaan, että koskaan oppii nukkumaan omassa sängyssä.

Ei satanut lunta kun lähdettiin, mutta tullessa tuiskutti ja kovaa. Tuplarattailla ylämäkeä vastaa varmasti tunnin spinningiä. Vesipullo vain puuttui.

Illalla aikaansaamaton olo. Keittiön kaapit pitäisi siivota, kirjoittaa ystävälle kirje ja ehdottomasti silittää pino pyykkiä. Vaikka nykyäänhän ryttyinen on muotia. Ainakin meillä. Pienempi ärjyi matolla, kun lelut olivat ulottumattomissa. Eikä yksi riitä, vaan käsiin pitää saada koko lelukorin sisältö. Mutta kun ei osaa vielä ryömiä eteenpäin vaan pyörii akselinsa ympäri tai vahingossa pakittaa.

Hyvä kysymys

Aamun lehteä hakiessa aurinko paistoi suoraan edestä. Tukka pystyssä, toppavaatteet yöpuvun päällä ja kumpparit paljaissa jaloissa pysähdyin hetkeksi nauttimaan. Samalla huomasin naapurin naapuriin muuttaneen uuden asukkaan. En ole kyttäjää, mutta kuistin tavarat olivat vaihtuneet, pöydällä oli tuhkis.

Iltapäivällä kavereiden kanssa kebabia ja kohtuuttoman suuret pullat. Illalla isompi keksi taas kiperiä kysymyksiä. Tovin ajan mietittiin missä taulut, vaatteet, madot ja lamput asuvat. Seuraavaksi piti vastata mistä isi, äiti, pikkusisko ja oma koti on tullut. Viimeisenä vielä varsinainen pähkinä, kuka meijät kaikki on tehnyt.

Takatalvi

Että voi yhden päivän aikana sataa lunta. Aluksi oli kaunista ja hauskaa, sitten rupesi tympimään. Ulkona maisema kuin joulukuussa. En joutunut aprillipilan uhriksi, vaikka tämän päivän sää tuntui suurelta sellaiselta. Paikallinen lehti yritti vedättää Pavarottin saapumisella jäähallille. Soitin ja varmistin ettei äitini ollut jonottamassa lippuja.

Mies kävi urhoollisesti pyörällä kaupassa. Vielä silloin lunta oli tullut sen kauniin verran. Itse kävin iltapäivällä hakemassa karkkeja. Lunta tuli silloin niin etten eteeni nähnyt. Vaunut juuttuivat paikoilleen ja linja-autot ajoivat peräkkäin ohitse. Viimeiseen ehdin, kun juoksin ja huidoin jo kaukaa.

Illalla molemmat nukkuivat jo ennen puolta kahdeksaa. Vähän valkkaria ja pussista herkkuja, kuten lauantaihin kuuluu. Naapuriin ajoi kotipitsan auto. Olisivat pyytäneet kimppatilaukseen.