Vanhassa vara parempi

Viikonloppuna ulkoiltiin posket punaisina koko porukka. Tytöt mahtuivat yhteen pulkkaan ja sitä vedettiin sinne ja tänne, mäkeä ylös ja alas. Pakkanen pitää lumet maassa. Linnuille lisää ruokaa, kun parissa päivässä oli lauta tyhjentynyt.

Syötiin pitsaa, lisää torttuja, irtokarkkeja ja papan tekemää pannaria. Herkuteltu on! Ja Menolippua pelattu ja lisää reittikortteja tilattu.

Televisio ei toimi enää edes sen vertaa kuin ennen. Kaivettiin kaapista vanha matkatöllö ja viritettiin se kuntoon. Kuva on pieni, mutta sentään näkyy ja äänikin kuuluu. Joulupukille lähtee kirje uuden television toivossa.

Lumen tuloa ei voi estää

Kävin eilen lääkärissä erinäisten jo useamman viikon vaivanneiden oireiden vuoksi. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, reseptillä lihaksia rentouttavaa lääkettä. Tänään aamusta vielä verinäyte. Jos sieltäkin tulee puhtaat paperit, niin diagnoosi on kaiketi alati sairas.

Aamulla kymmeneltä alkoi se myräkkä, jota eilen säätiedotuksessa luvattiin. Lunta satoi ja satoi ja satoi ja taitaa yhä sataa, satoi niin ettei eteensä nähnyt. Tuuli pöllytti vielä vähän lisää, puuskissa puut taipuivat ja ikkunanpielet natisivat. Mies teki esikoisen kanssa lumityöt ja homman lopuksi olisi saanut tehdä saman jo uudestaan. Minä läksin illalla kävellen kauppaan. Tai paremminkin harpoin, rämmin ja kahlasin. Lumikengille olisi ollut tarve. Ostin kuitenkin pulkan.

Illalla pellillinen torttuja, glögiä ja aavistus punkkua. Pöydälle levitetty Menolippu, nyt on revanssin aika. Kaksi peräkkäistä tappiota alla tekee minusta totisen pelaajan.

Totuuksia

Esikoinen leikki olleensa päivän töissä, kertoi tehneensä samaa hommaa kuin isikin. Kuulemma töissä ollaan tietokoneella ja kavereiden kanssa, välillä syödään eväitä. Jatkoi myös, että äiti ei tee töitä, kun on kotona vaan. Tyttö kysyi päivällä olenko minä vielä sittenkin äiti, kun hänestä itsestään tulee äiti. Sanoin että kyllä minä aina tulen olemaan äiti. Tuumasi, että hyvä niin.

Luistellen

Voiko näin liukasta olla? Onneksi ei ole omaa autoa, en kuitenkaan uskaltaisi ajaa. Vaikka ei pyöräilykään herkkua ole, kun lumi on sulanut sohjoksi ja pakkanen kovettanut sohjon jäisiksi uriksi. Kävellen on helppoa, kun tuplarattaista saa hyvän tuen.

Syyslomaviikon johdosta kalenteri on tyhjä, ei kerhoa, muskaria eikä proosaa. Ilta istuttiin vanhempieni luona, syötiin pitsaa, punkkua ja mustikkarahkaa. Pienempi sanoi päivällä "aukku" eli laukku. Mutta pyynnöistä huolimatta ei vieläkään "isiä".

Ensilumi tulee kuudelta

En tiedä mihin aikaan yöstä lumi oli satanut, mutta aamulla maa oli hennon valkoinen. Illalla satoi lisää, suuria hiutaleita. Tarttui takkiin, juuttui rattaiden renkaisiin, peitti tien ja valaisi maiseman. Esikoinen kyseli kengänjälkien perään, halusi tehdä lumiukon ja laskea mäkeä. Ihan niin paljoa sitä ei vielä kuitenkaan tullut. Mutta kaunista on ja liukasta.

Siivottiin terassin kalusteet pressun alle, kaivettiin loputkin tuikkulyhdyt esiin ja laitettiin linnuille lintulauta. Muistivatko edellisvuodesta vai sattuivatko näkemään, mutta loppupäivän laudalla kävi kova kuhina.

Kaverit kävivät pannarilla. Mukana tullut koira pisti tyttöjen päät sekaisin. Suloinen otus, tahtoisin samanlaisen itsekin. Puhuttiin pikkujouluista ja innostuttiin niin, että sovittiin yhdet sellaiset ensi kuulle.

Seura tekee hyvää

Uudelle duffelitakille on ollut käyttöä, kun pari päivää mittari on ollut selvästi pakkasen puolella. Hengitys höyryää, tytöille toppapukua ja varastosta paksumpia kenkiä. Mies parani antibiooteilla, mutta nyt minun kurkkua aristaa. Vesi kiehuu ja kurkkupastillit maistuvat.

Pari iltaa sitten pienemmän toinen kummitäti vähän kauempaa oli käymässä. Istuttiin iltaa, juteltiin ja tyhjennettiin pullo punaista. Muisteltiin yhteistä lapsuutta, nuoruutta ja kaikkia niitä haaveita joita meillä silloin oli. Naurettavia, koskettavia ja utopistisia. Mutta todettiin myös, että monessa ollaan onnistuttu. Tärkeimpänä ystävyyden säilyminen.

Illalla luvassa hektistä menoa, kun miehellä salibandymatsi ja esikoinen herännyt tavallista aikaisemmin. Ja pienempi tekee hampaita.

Voi tätä hoppua hoppua

Aamulla kaveri soitti ja pyysi käymään, kysyi toisinko samalla kahvia mukanani, kun oli kuulemma unohtanut itse ostaa. Mentiin, vietiin ja juotiin. Mies sai jäädä kotiin huilaamaan. Päivällä pyörällä kauppaan, heräteostoksena uusi kaitaliina, lapsilukko roskakaapin oveen ja pitkävartisia ruusuja. Illalla esikoisen energiataso oli hälyttävä ja lähdin väsyttääkseni käyttämään puistossa. Väsähdin itse. Mutta vielä saunottiin ja ihan lopuksi silitin maailman suurimman pyykkipinon.

Hoitaja

Mies tuli kesken työpäivän kotiin, antibioottikuuri ja kolme päivää sairaslomaa. Illalla hain vielä lisälääkkeiksi Jaffaa ja Julia-karkkeja. Onneksi oma olo on jo kohentunut, vaikka kahvi ei tahdo vieläkään maistua.

Pienempi kävelee jo ihan tosissaan. Kädet koukussa ylhäällä tasapainottelee lähinnä pingviiniä muistuttaen. Pääsee jo yllättävän lujaa ja vaihtaa vauhdissa suuntaakin. Kävelyn myötä on keksinyt hassun leikin, jossa menee karhunkävelyasentoon ja kurkkaa omien jalkojen välistä. Äitin tietysti pitää olla takana sanomassa kukkuu. Muutaman kerran on menty kuperkeikkaa, kun asennosta pois tulo on se hankalampi osuus. Ja potalla sanoi "kakka".

Sillä siisti

Lauantaina vietettiin siivouspäivää. Minä vietin, mies viihdytti lapsia. Saatiin myytyä liian vähällä käytöllä olleet lattiakaiuttimet. Hankitaan sitten uudet, kun musiikkia voi taas soittaa tarpeeksi lujalla. Pienten lasten kanssa se harvoin onnistuu.

Tänään kahviteltiin mummun syntymäpäiviä. Lapset leikkivät serkkujen kanssa ja iso sininen jumppapallo sai kyytiä. Iltapäivällä pääsin hetkeksi tuulettumaan ja ystävän kanssa nautittiin ravintolan rauhasta, hyvästä ruoasta ja seurasta.

Tytöillä kuurit ohi ja yötkin hivenen helpompia. Mutta minä kärsin jostain ihmetaudista. Oireina useamman päivän ajan huonoa oloa, mahakipua ja ruokahaluttomuutta etenkin aamupäivällä. Tiedän, aamupahoinvointi viittaa vain yhteen asiaan, mutta ei tämä sitä ole. Jotain muuta.

Äiti on vähän väsynyt

Esikoinen kiukkuaa päivällä, pienempi yöllä. Päivällä minuutit tuntuvat tunneilta ja yöllä tunnit minuuteilta. Ainakin ne tunnit jotka saa nukuttua. Niitä on tällä hetkellä liian vähän.

Kaupunki täynnä ihmisiä ja keltaisia muovikasseja. Hulluutta. Mutta lankesin minäkin, kun ehdin käydä pikaisesti ennen proosaa. Löysin takin, duffelin, joka ihan varmasti oli tehty juuri minua varten. Se istuvuus, täydellistä. Kotona näytin miehelle, joka myönsi että sopii minulle, mutta kuulemma rumat napit. Ei minusta.

Proosassa mietittiin äännemaalailua tekstin tehosteena ja treenikirjoitettiin pehmeillä ja kovilla kirjaimilla.

Kiireinen kotiäiti

Viikonloppuna ostettiin karkkia, siivottiin pihaa, juotiin kahvit takapihan terassilla ja oltiin vain niin kuin oltiin aiottukin. Jätin tekemättä rästissä olleita hommia ja nyt on sitten tekemistä. On arvailtu miksi pienempi ei syö, ei nuku, onko maha sekaisin, johtuuko antibiooteista, onko korvatulehdukset parantuneet, miksi räkä ei lopu koskaan. Paljon on päässä asioita.

Nyt ei ole aikaa jäädä tähän tuolille istumaan. Pienempi nukkuu vain pari tuntia ja siinä ajassa on ehdittävä moneksi.

Sanavarasto laajenee

Kadotettuja tavaroita on löytynyt mitä mistäkin. Ainoastaan sininen pallo pysyttelee teillä tietymättömillä. Viimeksi se on nähty pienemmän nakellessa sitä ympäri asuntoa. Turha on vielä kysyä mihin sen heitti. Pienempi on kyllä innostunut kertomaan asioita. "Kaakha, aukhi, uukha" ovat uusimmat jutut. Osoittelee etusormillaan tavaroita ja tahtoo kuulla nimen. Jääkaappi sai hetkeksi kulmat kurttuun, lamppu naurattaa aina.

Eilen sain proosassa ryhmämme jatkokertomuksen viidennen osan kirjoitettavaksi. Jatkokertomukset on huippuja, kun itse ei voi päättää alkua ja loppua. Saa vain laittaa väliin omaa maustetta. Vähän kuin elämä.

Illalla haettiin laina-autolla pitsaa ja kaupasta ruokaa. Esikoinen kertoi kaupan pallopurkkakoneen antaneen yhdellä kolikolla kaksi palloa. Voi sitä onnea.

Kurimus

Puolenpäivän aikaan tuntui, ettei ilta tule milloinkaan. Tulihan se ja meni vauhdilla. Pyöräilin kohti kauppaa, unohdin listan keittiön pöydälle, pyöräilin takaisin ja taas kohti kauppaa. Kylvetettiin räkänokat, annettiin iltapalat, lääkkeet, luettiin iltasatu ja vielä peitto hyvin.

Päivän aikana hajosi yksi muovinen kassakone, katosi sininen pallo, pari puupalikkaa, puolet leikkilääkärisalkun sisällöstä ja yksi iso sininen muovikori. Uskomatonta. Jossakin on iso läjä tavaraa, mutta missä?

Kymmenen päivän kuuri

Eilen aamulla puistoilun jälkeen esikoinen ilmoitti poskeen sattuvan, sitten kaulaan ja lopulta korvaan. Soitin lääkäriin ja varasin molemmille ajat. Illalla käytiin koko porukka vastaanotolla ja lähdettiin kotiin apteekin kautta. Toisella tulehdus oikeassa korvassa, toisella vasemmassa. Samanlaiset lääkepullot ja iso puteli panadolia. Yö meni yllättävän rauhalliseti ja aamu alkoi virkeästi, mutta kerho saa jäädä tänään välistä.

Arpaonni

Takki on tyhjä, olo yhtäaikaa kevyt ja levoton. Pitäisi päästä lenkille, kuntosalille tai jonnekin liikkumaan ja rentoutumaan. Juhlia juhlittiin vielä tänään aamusta, kun puistokaverit tulivat. Yhteensä kuusi aikuista ja yksitoista lasta. Ääntä, iloa, itkua, melua ja leikkiä riitti. Minun kuukauden kakkukiintiöni on nyt täysi.

Ja tyttöjen sairastelu jatkuu. Olihan ne viikon terveitä. Päivällä ja yöllä yskitään, tuhistaan ja ähistään ja niistetään. Lääkärin numero on kaivettu valmiiksi esille.

Voitin kenossa veikkaushistoriani suurimman voiton. Soitin laukkukauppaan ja varasin yhden kaunokaisen.