Vaikeita aiheita

Pari päivää sitten esikoinen kysyi "Äiti, miksi maailmassa tapahtuu surullisiakin asioita?" Puhuttiin hetki elämästä, iloista ja suruista. Ymmärsin yhtäkkiä, että vaikka kuinka tyttö on vielä lapsi, mahtuu hänenkin ajatuksiin jo paljon suuria mysteereitä. Niitä sellaisiakin, joihin minullakaan ei ole vastausta.

Pienempi oppi tärkeän taidon, jarruttamaan pyörällään.

Hain kirjastosta elokuun työvuorolistan. Mukavasti oli aamua ja iltaa. Kesätyö lähenee. Tänään koitan kirjoittaa jotain Deweyn, Blissin ja Ranganathanin luokitusjärjestelmistä. On ollut helpompiakin aiheita.

Kertakäyttökengät

Tehtiin kuten suunniteltiin. Syötiin hyvin ja paljon, ulkoiltiin auringossa sekä sateessa. Pelattiin viime kesän suosikkia ja illat seurattiin jalkapalloa. Eilen jyrisi ukkonen. Vielä pitää miehen jaksaa tämä viikko töissä ja tyttöjen hoidossa. Minä en hoe enää sitä samaa lausetta, mitä minun pitäisi tehdä. Yhden sivun olen jo saanut kirjoitettua, seitsemän jäljellä.

Esikoinen luki eilen ensimmäisen kokonaisen lauseen. Totesi itsekin, että lukeminen on kivaa. Pienempi matkii siskoaan. Hokee kirjaimia ja tavuja vaikkei niistä vielä paljoa ymmärrä. Mutta pikkusiskoilla on luonnostaan ihmeellinen pakko toistaa ihan kaikki mitä isosisko sanoo tai tekee. Jos en ole aiemmin muistanut muistiin kirjoittaa niin kirjoitan nyt; pienempi on aivan mahdoton riiviö. Ei kuuntele, tottele, usko eikä taivu. Leikkii olevansa vauva tai kissa.

Tänään vein esikoisen lenkkarit takaisin kauppaan. Kahden kuukauden käytöön jälkeen joka sauma rikki ja kengissä pari reikää. Ärsyttää, kun tehdään niin huonosti. Vaadin vastineta rahoilleni.

Keskikesän kekkerit

Tänään ohjelmassa päiväbalance ja kavereiden häät. Tytöt menevät suoraan hoidosta mummulaan ja me miehen kanssa iltapäivällä juhliin. Huomenna jatkamme juhannuksen viettoa kaikki yhdessä kotona. Kaapit on täytetty niin ettei kauppaan tarvitse lähteä vasta kuin ensi viikolla. Paitsi että hammastahnaa pitää hakea ja leipää ja karkkia. Voidaan siis löhötä ja pelata, ulkoilla jos ilmat vain sallivat. Tällä hetkellä vettä sataa niin kuin eilen ja toissapäivänäkin. Onneksi lämpötila on kiitettävästi plussalla.

Sain viimeinkin luettua Sokkopelin loppuun. Vähän petyin loppuratkaisuun, odotin jotain vielä ihmeellisempää. Mutta jännä se oli, kannesta kanteen.

Pöytä koreana

Lauantaina juhlittiin vähän etukäteen esikoisen synttäreitä. Aamulla tulivat isovanhemmat ja serkut. Iltapäivällä tulivat kaverit. Talo oli tyttöjä täynnä. Sää suosi auringolla ja leikkejä leikittiin takapihan paahteessa. Leikkihuoneessa on nyt uusi kirjoituspöytä, tuplaleveä niin että pienemmällekin on oma paikka. On uusi prinsessakatos sängyn päällä, uusia barbeja, kirjoja, kyniä ja helmiä. Rääppiäisiä viettiin illalla seinänaapureiden kanssa.

Eilen kävin ystävän kanssa elokuvissa. Sitä saa mitä tilaa. Jos hömpästä tykkää niin suosittelen. Minä tykkään ja siksi tykkäsin myös tästä pätkästä. Aivan sama vaikka oli kliseitä ja epäuskottavaakin, tämän elokuvan kohdalla kyse on pelkästä viihdyttämisestä. Ja hienoista vaatteista, laukuista ja kengistä.

Epätoivoisesti yritän muistella viime syksyn luentoja ja kirjoittaa kasaan edes jotenkin sisällöltään järkevää luentopäiväkirjaa. Missään nimessä näitä asioita ei kannata hoitaa ajoissa.

Tuulenhalkoja

Meillä on kaapinovet täynnä tyttöjen piirustuksia. Esikoinen varsinkin on ihan mahdoton askartelemaan. Piirustuksiin pääsevät yleensä prinsessat, keijut ja kukkaset. Pienempi suosii perhepotretteja ja muistaa piirtää myös naapurit ja mummulan koiran. Tänään pienempi oli harjoitellut saksien käyttöä. Hoitotäti kertoi, että hyvin onnistui, vaikka vähän oli pitänyt kynsiä ja hiuksiakin kokeilla.

Minä pyöräilin eilen vastatuulessa kaupunkiin ja vastatuulessa kotiin. On se kumma kun aina kääntyy vastaiseksi. Silloin kun ei mitään etsi niin silloin sitä löytää. Mukaan tarttui uusi takki, naurettavan halvalla. Veljenpojan lahjakin löytyi pienen hakemisen jälkeen. Iltapäivällä käytiin sitten koko perhe synttärijuhlilla. Loppuviikosta on minun vuoro toimia emäntänä.

Ikkunoista on puolet pesty, huomenna loput.

Juhlakuu

Tentti takana ja elämä edessä. Mutta mihin ne helteet katosivat, nyt olisi hetki aikaa istua auringossa. Ei siellä takapihalla tihkusateessa kukaan viihdy. Ehkä pitäisi kirjoittaa se luentopäiväkirja pois alta. Tai sitten voisin jatkaa kaappien putsaamista. Eilen jynssäsin roskakaapin.

Kuten edellisinäkin vuosina, myös tänä vuonna kalenteri näyttää kesäkuulle muutamia synttäreitä. Ja lisäksi yhdet häät. Eli mielikuvitusta kehiin, kun lahjoja mietitään. Kyllä omalle lapselle yleensä lahjan keksii, mutta toisten lapsille se on jotenkin hankalempaa. Vaikka olisivat saman ikäisiä ja samaa sukupuoltakin. Ainakin on herkkuja luvassa, tuttavapiiriin kuuluu pari taitavaa leipuria.

Aloin vuoden alussa lukemaan Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopeliä. On niin pelottava, etten uskalla lukea kuin valoisaan aikaan ja mieluiten niin että mieskin on kotona. Kirja on nyt puolivälissä, pakko kerätä rohkeutta ja jatkaa loppuun asti.

Kohti kesälaitumia

Viereisen tontin vanha navetta rapistuu hitaasti, mutta varmasti. Pari viikkoa sitten sortui piippu ja tiilejä ropisi nurmelle. Etupihaltamme avautuu melkein oikea maalaismaisema. Lehmät ja hevoset vain puuttuvat. Minä ruoppasin oman edustamme kukkamaata. Kaivoin sitkeitä juuria ja kitkin rikkakasvit. Nyt on kukkapenkki mullalla, jotain siihen pitäisi keksiä.

Hetkittäin tuntuu kuin olisi jo lomalla. Ollaan käyty tivolissa ja uimassa. Nurmikko leikattu jo kahteen kertaan ja mies harjannut sammaleet kattotiileistä. Kesäkukat on ostettu ja istutettu. Iltapäivisin kahvit maistuvat takapihan auringossa. Mutta ei tässä vielä lomalla olla. Huomenna kesän viimeinen tentti ja sen jälkeen jäljellä enää pari kirjallista työtä.

Esikoinen on innostunut lukemisesta. Osaa jo tavuttaa lyhyet yksittäiset sanat. Ihmettelen kuinka nopeasti taito kehittyy, kun tahtoa vain löytyy.