Tuplajuhlat

Vuosi sitten oli perjantai, ilma melkein yhtä kiva kuin tänään ja odotus päivän yli lasketun ajan. Vuosi sitten tähän kellonaikaan oltiin vielä salissa, kohta matkalla kohti osastoa. Pieni ruskeasilmäinen tyttö rinnan päällä, sitten tiukassa kapalossa sylissä. Hetkeksi tahtoisin sinne takaisin.

Hauskana sattumana tänään myös miehen syntymäpäivä.

Juhlittiin päivänsankareita sukulaisten ja kavereiden kesken. Kakut, piirakat, keksit ja muut maistuivat. Pieni pala jäi aamukahvin kaveriksi. Paketeissa enimmäkseen vaatetta, pari kirjaa ja perässä vedettävä kirahvi.

Illalla huojennus kun talo hiljainen. Kävin tuulettamassa ajatuksia iltakävelyllä. Nyt muistankin, Keno on vielä tarkistamatta.

Kaupunkiratsu

Eilen ennen proosaa ehdin pikaisesti juosta kaupungin läpi. Löysin lahjan isälleni ja pienemmälle. Vielä jäi miehen lahja ostamatta. Puuttumaan jäi myös poropiirakan poro, kun kauppahallin lihakoju oli sulkenut jo luukkunsa. Illalla pää täynnä keskeneräisiä tarinoita, alkuja ja loppuja, mutta itse juoni hakusessa.

Tänään aamu sarasti kauniina ja kylmänä. Posket punaisina kuopuksen yksivuotisneuvolaan. Kaikki hyvin, kasvu ja kehitys tasaisen varmaa. Kaupan päälle rokote reiteen. Esikoinen ei olisi tahtonut lähteä odotushuoneen lelumerestä, lopulta sain houkuteltua banaanilla mukaan.

Illalla luvassa vielä lisää kaupungilla juoksemista, kesäkukkien vaihtoa kanerviin ja valmisteluja huomiseksi. Onneksi mummu lupasi leipoa täytekakun pohjan.

Odottavan aika on hidas

Olen odottanut inspiraatiota käydä lasten vaatteet läpi, karsia pienet pois ja ottaa varastosta kuopukselle esikoisen vanhoja käyttöön. Ei tullut inspiraatiota, mutta hyllyistä ulos pursuilevat vaatteet pakottivat toimimaan. Hiki päässä bodeja, housuja, sukkia ja paitoja kaapista laatikkoon, laatikosta kaappiin, viikkausta ja lopuksi hermostunutta survomista. Vielä en tahdo pistää kaikkein pienimpiä pois, kun eihän sitä koskaan tiedä.

Vesisateet jatkuvat. Siispä kahvitetaan kavereita, muovaillaan, pelataan muistipeliä ja haikaillaan ulos. Onneksi posti toi Kodin Kuvalehden. Pari päivää sitten posti toi myös kirjeen sairaalasta. Viikon päästä olisi vihdoin aika kystan poistoon. En odota kovinkaan innollaa, mutta hyvä että asia etenee.

Kyllä on mukavaa

Aamulla mittari näytti nollaa, kuurasta päätellen yöllä oli ollut reilusti allekin. Tytöille villapukua, kypärälakkia, huivia ja paljon muutakin. Nyt jo ikävä kesää ja vaatteettomuutta. Ja kaiken lisäksi pienempikin on päässyt siihen ikään, ettei pukeminen enää onnistu ilman taistelua. Heittäytyy veteläksi, jalat makaroonia ja naama kiukusta punainen. Puistossa hiekkalaatikon hiekka oli jäässä. Mutta siellä seistiin, kunnes alkoi sataa.

Pienempi on myös hoksannut kuinka syöttötuolissa voi seisoa. Nyt ei sitten istuta, paitsi siinä tuolin käsinojan reunalla. Askelia on otettu jo vähän useampi, mutta konttaamalla yhä paras.

Itse stressaan jo valmiiksi viikonlopun syntymäpäiviä. Leipomista, siivoamista, leipomista ja siivoamista.

Viikon helmet

Torstaina mies tyttöjen kanssa muskariin, minulle proosaa. Sain kirjoitettua syyskauden ensimmäisen harjoitustekstin, lyhyeksi jäi. Perjantaina pitsan leivontaa, ystäviä yökylään ja koko porukalla piiloleikkiä. Lauantaina bodybalance ja hiuksiin punaista väriä. Tälle illalle luvassa vielä miehen kanssa matsi Menolippua.

Tämän lisäksi ollaan houkuteltu pienempää kävelemään, mutta ensiaskelten jälkeen ei ole enempää herunut. Esikoinen puolestaan on nukkunut muutaman yön ilman vaippaa. Suuria saavutuksia.

Ihme mies

Aamulla puistossa hiljaista, kun kaikilla muilla paitsi meillä jotain menoja. Pimeää, kosteaa ja kylmää. Hetki kiikkumista, pari hiekkakakkua, puomilla kävelyä ja sitten kotiin. Siinähän sitä jo olikin. Vastaan pyöräili mies kalsareissa, pelkissä kalsareissa. Mikähän tarina senkin takana.

Mies ja esikoinen kävivät illalla kirjastossa. Lottovoitto, kun löytyi kolme ennenlukematonta Myyrä-kirjaa. Ei ole vaikea arvata mikä on tytön lempisatu tällä hetkellä. Pienempi puolestaan repi pari pahvikirjaansa ja yritti tuhota äidin Waltareita.

Illalla nauhalta NYPD:n viimeisen tuotantokauden ensimmäinen jakso.

Ilman tukea

Pienempi otti tänään ensiaskeleet! Aamulla haparoiden yhden, päivällä kolme. Saa nähdä käveleekö parin viikon päästä synttäreillään.

Mies luki esikoiselle iltasaduksi vastaostettua Myyrän auto -kirjaa. Tyttö mietti miksei meillä ole autoa, kun myyrälläkin on. Miksei osteta tai kerätä osia ja rakenneta itse autoa? Ja jos rahat ei riitä niin hänen säästölippaasta saa ottaa. Ja kun kerrottiin ettei nekään rahat riitä niin tyttö keksi että kyllähän automaatista saa. Yksinkertaista.

Soturi

Taistelu flunssaa vastaan jatkuu yhä. Mutta aion voittaa, viikonlopun aikana. Toivon ettei pienemmällä mene korviin.

Eilen kokkasin vähän paremman aterian, kun saatiin vanhemmistani ruokaseuraa. Skoolattiin vähän sille ja tälle, kahvin kanssa vielä mustikkapiirakkaa. Tällä kertaa ei kaivettu korttipakkaa esiin.

Tänään on käyty kaupassa kolmeen eri otteseen. Etsitty sitä sun tätä, jotain onneksi löytyikin. Ainakin halpoja vaippoja ja kirpeitä karkkeja. Huomaan vanhuuden tulleen, kun leikkikentällä oli niin hurja laite, että kiljumiseksi meni. Esikoinen katsoi hymyillen vieressä ja tahtoi itse uudestaan. Minä en.

Nuotiopiiri

Johtuiko se kaikesta siitä toivomisesta, panadolista vai mistä lie, mutta pienempi nukkui koko viime yön. Yhtä soittoa, tasaista tuhinaa. Nukahdin kerrankin ajoissa ja heräsin pimeään. Luulin keskiyöksi, mutta kello näytti jo aamua. Sängyn pohjalla tuuletin voittajan elkein.

Nuha painaa yhä, mutta aamulla käytiin kerhon pihalla paistamassa makkaraa, purkista pari keksiä, pillimehua ja nurmella laululeikkejä.

Eilen käväisin esikoisen kanssa syysmarkkinoilla. Pari litraa puolukoita, hunajaa, vaniljatankoja ja lakritsaa. Ja makeita kotimaisia omenoita. Illaksi suunnitelmissa pannaria ja saunaa.

Voihan räkä

Ja sitä meillä riittää. Tytöt kipeinä ja minulla olo kuin kuivausrummusta otetulla, mehut imettyinä. Yö meni enemmän valvoessa kuin nukkuessa. Vaikka mitä kikkoja kokeiltiin. Mutta tätähän se on, kun lapset sairastaa. Ja kauanhan tässä ollaan terveinä oltukin. Ei se silti lohduta.

Sisäleikkejä, rauhallisia sellaisia. Piirtämistä, maalaamista, videoita, kirjoja ja hyviä hermoja. Nenäliinoja, kofeiinia, riisipuuroa ja kuumeen mittausta. Vaikuttaa tulevan pitkä päivä.

Valvomosta päivää

Eilen esikoinen selaili vanhoja valokuvia, arvaili oliko kuvan vauva pikkusisko vai hän itse. Löytyi myös kuva olohuoneestaamme parin vuoden takaa. Järjestys oli eri kuin nyt, ja siitä se sitten lähti. Iltapäivä pyöriteltiin sohvaa ja televisiotasoa sekä hävitettiin yksi puolikuollut iso huonekasvi. Lisää tilaa, mahtavaa! Kaiuttimet laitettiin myyntiin.

Yö meni kaikkien osalta kehnosti. Yksi herätti toisen, toinen ei tahtonut nukkua yhden kanssa, kukaan ei nukkunut paitsi lopulta se yksi, jolla aamulla töihin meno. Päivä lähti käyntiin liian aikaisin, madeltiin puistoon ja heti kohta takaisin, kun pienempi itki väsymystään.

Posti toi onneksi piristystä: Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Kauan metsästetty ja odotettu. Mies oli löytänyt jostain sopuhintaan ja jättänyt yllätykseksi. Ei voinut osua parempaan päivään.

Meni niin että vilahti

Kovaa tuulta, väsymystä, niiskuttavia neniä, kauppareissu, bodybalance, pitsaa, viiniä, kavereita, karkkia, sauna ja nelosen leffa.

Opistolainen

Eilen koitti syyskauden ensimmäinen proosa. Uusia ja vanhoja kasvoja, sama luokkahuone, kahvitauolla sama pöytä ja sama tunne. Hyvä tunne! Lomakkeiden täyttöä, kuulumisia ja treenikirjoitusta. Opistolle johtava hiekkatie oli saanut asfaltin päälleen.

Parin päivän kirpakka syysilma vaihtui vesisateeksi. Esikoinen kantoi hiekkaleluja rännin alle ja lotrasi vedellä niin että onneksi päällä oli vettähylkivät vaatteet. Pienempi metsästi kielellään vesipisaroita. Eteinen hukkuu kenkiin, kumppareihin ja lenkkareihin. Jokohan voisi pakata sandaalit varastoon?

Tänään illalla olisi kaverilla synttärikakkua tarjolla.

Tilanteen tasalla

Perhekerho jatkui kesätauon jälkeen. Uusi ohjaaja oli sen verran hukassa, että lapset opastivat mitä seuraavaksi kuului tehdä. Kahvin jälkeen yläkertaan leikkimään, nimilappujen tekoa, lelujen levitystä ja yleistä sekamelskaa. Mutta olihan tätä taas odotettu.

Pienempi aukoo ja tyhjentää keittiön laatikoita, repii verhoja, sillppua vessapaperia ja jokeltaa uusia tavuja. Mummulassa sanoi "auva" eli hauva eli koira. Ja harjoittelee seisomista ilman tukea. Olenkohan sen jo aiemminkin maininnut?

Illalla pyöräilin salille ja kokeilin pilatesta. Vaikeaa! Mutta kuulemma juuri selkävaivaisille oiva lääke, joten pitänee jatkaa harjoittelemista.

Kun isä ei lamppua ostanut

Nukkumisjärjestelyissä edistystä. Esikoinen nukkui jo melkein koko yön yksin huoneessaan. Kahden aikaan aamuyöstä pyysi minut kaveriksi. Onneksi patja oli lattialla valmiina. Sade löi hiljakseltaan ikkunaan.

Aamulla yhä tihkuvaa sadetta niin ettei puistoon asiaa. Matkattiin muutama minuutti linja-autolla mummulaan. Pysäkillä esikoiselle lätäköitä, yksi iso ja mutainen. Se tietysti kaikkein paras. Lounaaksi vispipuuroa jota pienempikin maistoi ensimmäistä kertaa. Kahvia, suklaakarkkeja ja salaisesta kätköstä keksejä.

Mies metsästi esikoisen yölamppuun lamppua, mutta kun ei niin ei. Etsitty on ennenkin. Keitettiin kaverille kahvit, tytöille puhtaat lakanat, suihkussa kinastelua leluista, hiusten pesusta ja lopuksi kuivaamisesta.

Viime viikolla kakkosella alkanut tanskalainen sarja teki tehtävänsä, koukussa ollaan.

Lahjoja

Lauantai-illan vuokraleffat viihdyttivät molemmat, molempia. Toinen kun oli minun valitsema ja toinen miehen. Yleensä nukahdan viimeistään toisen elokuvan puolenvälin aikaan, nyt jaksoin loppuun asti.

Tänään kokeiltiin esikoisen kanssa minilattareita. Tanssia ja leikkiä letkeiden kappaleiden säestyksellä. Välillä oltiin apinoita, norsuja, muurahaisia ja karhuja. Vaikutti esikoisen mielestä mukavalta, tahtoo ensi viikolla uudestaan.

Appivanhemmat kävivät ja toivat tuliaisia ulkomaanmatkaltaan. Minulle ja miehelle pelipaidat, tytöille mieluisat lelut. Omat vanhempani hakivat meillä viikonlopun hoidossa olleen koiransa. Hoitopalkaksi puoli ämpärillistä mustikoita ja katajankerkkäsiirappia. Mitä ilmeisimmin, huomenna pannareita.

Tasapainoilua

Eilinen kääntyi iltaa kohti melko raskaaksi ja saunan jälkeen laitettiin tytöt suosiolla nukkumaan. Itse korkkasin punaviinin ja televisiosta hömppää, mies keskittyi musiikkiin. Molemmilla akkujen latausta.

Tänään kokeilin kaverin kanssa läheisellä salilla bodybalancea. Muistuttaa kai joogaa, tai chita ja jotain vähän muutakin. Vaatii keskittymistä, liikkeet, hengitykset ja rentoutuminen. Mutta ehdottomasti tahdon uudestaan. Henkistä ja fyysistä harjoitusta yhtäaikaa, tykkään.

Iltapäivällä neliöt tuntuivat taas pieniltä ja hypättiin koko porukka pyörille. Ajeltiin sinne tänne niin että kotiin tullessa kaikilla oli hyvä mieli. Haettiin vuokraamosta illaksi Onnen varjot ja Friday night lights. Minulle pussillinen namia, miehelle vain niitä tiettyjä sipsejä. Ja purkkapallokoneesta kaikille paitsi pienimmälle purtavat.