Opistolainen
Eilen koitti syyskauden ensimmäinen proosa. Uusia ja vanhoja kasvoja, sama luokkahuone, kahvitauolla sama pöytä ja sama tunne. Hyvä tunne! Lomakkeiden täyttöä, kuulumisia ja treenikirjoitusta. Opistolle johtava hiekkatie oli saanut asfaltin päälleen.
Parin päivän kirpakka syysilma vaihtui vesisateeksi. Esikoinen kantoi hiekkaleluja rännin alle ja lotrasi vedellä niin että onneksi päällä oli vettähylkivät vaatteet. Pienempi metsästi kielellään vesipisaroita. Eteinen hukkuu kenkiin, kumppareihin ja lenkkareihin. Jokohan voisi pakata sandaalit varastoon?
Tänään illalla olisi kaverilla synttärikakkua tarjolla.
Parin päivän kirpakka syysilma vaihtui vesisateeksi. Esikoinen kantoi hiekkaleluja rännin alle ja lotrasi vedellä niin että onneksi päällä oli vettähylkivät vaatteet. Pienempi metsästi kielellään vesipisaroita. Eteinen hukkuu kenkiin, kumppareihin ja lenkkareihin. Jokohan voisi pakata sandaalit varastoon?
Tänään illalla olisi kaverilla synttärikakkua tarjolla.
Kirjoitti Aamu Kahvi kello 13:30
3 kommentti(a):
- ja sama tunne..
Ihanuutta, se ei ole sammunut.
Uninunut hetken omillaan, ja saa kipinää ja tuuulta nyt taas alleen.
Voin kuvitella suorastaan ilkikurillisen ilon tunteen, joka sinussa eilen kupli. Mainiota!
Ja, kuten elämässäkin- jotain kehitystä. Ei enää hiekkaa, nyt asfalttia.
Ei- ei - ja ehdoton ei!!!
Sandaalit varastoon vasta lokakuussa.
Nimimerkillä ilman sukkia sandaalit jalassa ja punainen nenä :-)
Nam. kakkua.
siis U I N U N U T ...
en mää osaa kirjoittaa..
Just tuo kupliva tunne, kihelmöintiä ja kyllä - jopa ilkikurillista! Että vihdoin minulla on aikaa siihen ja todellista intoa panostaa, ja juuri sitä kaivattua tuulta joka sysää liikkeelle :)
Selvä, sandaalit siis pysyköön vielä hyllyssä :D Täällä toinen sukkia hyljeksivä, mutta kyllä tossut ovat jo umpinaiset :)
Kakku ei ehkä yltänyt sen valkosuklaan tasolle, mutta hyvää kuitenkin!
Kommentoi
<< Takaisin etusivulle