Ketutus

Vesisade näyttää pilaavan viikonlopun suunnitelmat. Patikointi on peruttu, mutta toiveissa elää uusi yritys parin viikon päästä. Pieni tihkuhan ei ketään haittaa, mutta rankkasade ja korpimetsä eivät ihan tarjoa sitä mitä olisi toiveissa. Rinkat odottavat työhuoneen nurkassa.

Hammaslääkäriaika varattu, esseetä edistetty ja salilla hikoiltu. Kun ei kerran luontoon päästä niin viikonloppuna voisi käpertyä sohvan nurkkaan. Punkkua ja suklaata, jotain ohjelmaa telkusta, poikien juoksuttamista ja tyttöjen kanssa pihastelua (otetaan ne kuravaatteet päiväkodista).

Mä metsään tahdon mennä nyt

Viikonlopun satoi vettä, melkein taukoamatta. Meillä jäi perjantaina tyttöjen kuravaatteet päiväkotiin eli sisäleikeiksi meni. Jossain välissä leikit muuttuivat sekaviksi, sitten riehumiseksi, sen jälkeen kiehumiseksi ja lopulta väsymykseksi. En unohda enää toista kertaa!

Tänään suunnitelmissa ahkeraa opiskelua, essee (40 sivua on kuulemma essee, minusta kirja) odottaa valmistumistaan. Suunnitelmissa myös pumppi ja hammaslääkärille soitto. Lähipiiri painostaa varaamaan aikaa.

Mies osti eilen teltan, makuupussit, rinkan ja muuta retkitavaraa. Viikonloppuna tytöt pääsevät mummulaan ja me vaeltamaan. Määränpäänä joku paikka, jossa ei sada.

Ainakin sinne päin

Eilen iltapalan yhteydessä käyty keskustelu esikoisen kanssa:

- Miksi sulla on hiuksissakin viilistä?
- No ei sille voi mitään, hiukset on niin lähellä suuta että kyllä sinnekin roiskuu.

Esikoinen myös kertoi päivän olleen eskarissa "sikasiistiä". Muistan käyttäneeni samaa sanontaa joskus viisitoistavuotta sitten.

Keltainen on kaunis väri, mutta ei hiuksissa

Voi pienen tytön urheutta silmätippojen edessä. Itse en yltänyt hammaslääkärissä samaan urheuteen, olin varmasti vuoden ärsyttävin asiakas. Ja vielä ei edes tehty mitään. Todettiin vain sama minkä olin todennut jo kotona, yksi hammas huutaa paikkaa. Minä huudan apua.

Ensimmäistä kertaa tälle elokuulle jäin aamusta kotiin tekemään töitä, vetoan kurkkukipuun. Luennot alkavat vasta ensi kuussa, mutta iso kirjallinen työ pitäisi palauttaa piakkoin. Olen puolessa välissä ja sanottava on jo loppunut. Fontin kokoa tuskin voi enää suurentaa, rivinväliä kasvattaa tai marginaaleja leventää.

Yhden värinpoiston ja kahden värjäyksen jälkeen punaiset hiukseni ovat vihdoin vaaleat. Vielä ei olla ihanne tuloksessa, mutta paljon parempi kuin eilen. Joku olisi voinut kertoa, että nämä hommat kannattaa jättää ammattilaisen hoidettavaksi. Ehkä tässä on nyt hiustenvärjäyksen perusopinnot suoritettuna.

Ryhtiliike

Jatkanko siitä mihin viimeeksi olen jäänyt? Pisteeseen. Nyt ollaan siinä pisteessä, että Aamukahvi heräilee kesäuniltaan, venyttelee kankeita jäseniään.

On pitänyt kiirettä aina silloin, kun ei ole ollut hiljaista. Arkea maustettuna syntymäpäivillä, ystävien häillä ja muilla juhlahetkillä. Viikonloppu reissuja ihanissa mökeissä, pitkiä päiviä töissä ja koulussa. Tyttöjen kanssa leikkimistä, kinaamista, pelaamista, opettamista ja kasvamista.Perhepäivähoito on vaihtunut esikoisella eskariin ja pienemmällä päiväkotiin. Vanha tietokone on vaihtunut ihanan kätevään läppäriin, vanha pyörä toimivaan uuteen. Perhe on kasvanut kahdella karvaisella kaverilla, olohuoneen nurkkaa asuttavat gerbiiliveljekset.

Tästä on ihan hyvä jatkaa.

Peleistä parhaat

Meillä katsotaan urheilua, melkein lajia kuin lajia. Meillä huudetaan kun suomalainen voittaa, kirotaan tuomareita ja ollaan tunteella suorituksessa mukana. Miehellä on tietysti omat suosikkilajinsa ja minulla omat. Jääkiekkoa ja hiihtoa katsomme molemmat. Sen sijaan formulat ei kiinnosta kumpaakaan. Jalkapallosta innostun suunnilleen kahden vuoden välein. Miehen pyynnöstä kävimme tänään elokuvissa katsomassa dokumentin jalkapallon jumalasta.

Urheilun lisäksi meillä pelataan paljon pelejä. Aamukahvin pelihylly on pitkään kaivannut päivitystä ja nyt sen pitäisi taas hetkellisesti olla tilanteen tasalla. Mies ostaa ja tilaa (ja myy -toim.huom.) uusia pelejä sitä tahtia, että reaaliajassa sitä on mahdoton pitää. Tämän hetken ehdoton suosikki on Herlokki Solmunen, josta olemme miehen kanssa jo kolme tehtävää ratkoneet. Lasten kanssa tämän hetken hittipelejä ovat Eläinpyramidi ja Gulo Gulo.

Kirjataan muistiin, että eilen löysin alennusmyynneistä uudet saappaat, kaksi paitaa, farkut ja villaliivin. Uudet jumppahousut jätin vielä kauppaan. Odotan parempia tarjouksia.

Loppiaisena loma loppuu

Yleensä loman loppumista ei juhlita, mutta me pidimme eilen juhlat. Oli tyttöjen maalaama taidenäyttely, pannaria, lusikkapiilosta ja pelejä. Itse asiassa minulla loma vielä jatkuu, luennot alkavat ensi viikolla. Päivällä ajan voi käyttää kaverin kanssa kahvitteluun, tyttöjen vaatekaapin siivoamiseen ja tulevan lukujärjestyksen laatimiseen. Myös pakastin pitäisi sulattaa, on pitänyt jo puoli vuotta.

Ostin vuosikortin salille. Kirpaiseehan se maksaa, mutta kuukausikortit ne vasta kalliita on. Steppi uusilla kengillä luistaa loistavasti. Pitäisi vähän tehdä viikko-ohjelmaa ettei mene pelkäksi steppaamiseksi.

Illalla luvassa sauna, siideri, tulisia sipsejä ja Villi Pohjola.

Tauko tekee hyvää

Aamukahvi piti julkaisuhistoriansa pisimmän päivitystauon. Katkon aikana Aamukahvi täytti kokonaiset kolme vuotta. Siinä on arkistoituna historiaa, tavallisista maanantaista moniin juhliin. Tyttöjen kasvukäyrää tarkemmin kuin neuvolan kortissa.

Kuluneen tauon aikana sain kursittua kokoon opintojen osalta pitkän ja raskaan syksyn. Palautin kirjalliset työt ajoissa ja pääsin tentit läpi. Toivottomalta se jossain välissä tuntui, mutta nyt voin paukutella henkseleitä. Hyvä, että jaksoin ihan viimeiseen päivään asti. Nyt on lomailtu keveällä sydämellä, ei jäänyt mitään rästitentteihin.

Lomailtu ollaan siis kotona. Maattu sohvalla, pelattu, katsottu telkkua, luettu, syöty, juotu, käyty hiihtämässä, käyty kylässä, siivottu kaappeja, siivottu levyhylly, tilattu kirjahyllyyn lisää hyllyjä, käyty ravintolassa ja nautittu olemisesta. Kerrassaan mahtava loma, kerätty voimia kevätkauteen.

Sairasteltukin ollaan. Tytöt ovat molemmat yskineet ja kuumeilleet. Minua on kiusannut sinnikäs mahapöpö, joka aiheuttaa huonoaoloa ja väsymystä.

Tähän vuoteen on hyvä lähteä, vaikka vähän mahataudissakin. En harrasta lupauksia, mutta lupaan kuitenkin käydä tiiviisti salilla, lukea paljon ja rentoutua joka viikonloppu.

120 luukkua

Ikkuna sai jälleen tähtensä. Tänä vuonna se on valkoinen ja paperista. Joulukalenterit ovat hyllyllä, yhteensä niitä on viisi, meitä on neljä ja yksikään niistä ei ole minun. Suurin on miehen. Esikoinen heräsi viime yönä neljän aikaan ja kysyi joko saa avata luukun.

Työlistasta voi vetää viivan yhden esseen yli, se on tehty. Kaikki muu on vielä kesken ja aikaa on vajaa pari viikkoa. Kandintyön runko jo kuitenkin näyttää joltain, sisältö kaipaa yhä hiomista. Ja artikkeli lähtee ylihuomenna maailmalle.

Eilen kävin uudestaan bodyattackissa ja viihdyttihän se enemmän kuin edellisellä viikolla. Perjantaina on luvassa pikkujoulut. Sitä ennen hiustenvärjäys ja -leikkaus. Pientä panikoimista vaatetuksen suhteen.

Töitä sielulle ja ruumiille

Joululomaan on vielä kolmisen viikkoa matkaa. Hikiset kolme viikkoa. Sitä ennen pitäisi tehdä pari esseetä, tentit, kandintyö ja artikkeli valmiiksi. Kirjoitan aamuisin ja iltaisin, päivät istun luennoilla. Jossakin välissä sain luettua Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Se piti ahmia ja hotkia, en malttanut jättää jouluun. Pitkästä aikaa kirja, joka puhutteli ja kosketti. Suosittelen!

Perjantaina raaskiin jättää tietokoneen hetkeksi rauhaan ja kävin stepissä. Hyvällä sykkeellä mentiin, parasta oli huippuvetäjä. Maanantaina kokeilin bodyattackia. Ihan kelpo laji, mutta vähän muistutti yläasteen aerobic-tuntia. Tämä siis negatiivisena kommenttina. Mutta ei pidä heti antaa periksi.

Tytöillä on jostain syystä ollut taas vaihteeksi iltaisin nukkumaanmeno melko villiä. Ei auta uhkailu, lahjonta eikä kiristys. Aamulla väsyttää, meitä kaikkia.