Länsirintamalta ei mitään uutta

Viikonloppuna esikoinen onnistui tekemään täydellisen raitakakun. Aineksina lapio, ämpäri, lumi ja hiekka. Kyllä kelpaa talven jälkeen hiekkalaatikolla leikkiä. Pesin toppapuvut ja kaivoin kevätasut esiin. Lunta on vielä jokunen pieni kasa, mutta lenkkareilla mennään. Tänään tosin kumppareilla, kun vettä satoi koko yön.

Olen pitkin viikkoa joutunut taas tappelemaan digiboksin kanssa. Ei tallenna, vaikka pitäisi. Laite tykkää eri ohjelmista kuin minä. Toki minulla on muutakin elämää kuin televisio. Koulutöiden ohessa ollaan miehen kanssa pelattu uutta suosikki peliä. Minä ja sotapelit eivät yleensä ole hyvä yhdistelmä, mutta tästä tykkään. Voitot ovat tällä hetkellä tasan.

Eilen käytiin päiväreissu anoppilassa. Ihasteltiin uutta valoisaa asuntoa. Minäkin tahdon uuden keittiön.

Tekemättömätkin työt on joskus tehtävä

Sain juuri lasten kirjastotyö -kurssin esseen valmiiksi. Huomenna palautus. Mitäs muutakaan sitä sunnuntai-illaksi keksisi kuin koneella naputtelua. Toiset tykkäävät rentoutua ennen työviikon alkua, katsovat hauskoja hömppäsarjoja tai lukevat kirjoja. Minähän en yhtään sellaisesta tykkään. Niinpä niin.

No eilen sain minäkin oman osuuteni rentoudesta. Lähdin illalla kaverin kanssa kaupungin valoja katselemaan. Oli mukava istua ja jutella, maistella hauskan värisiä drinkkejä ja kotiutua ennen pahimpia taksijonoja. Aamulla sekä mies että lapset antoivat äidin nukkua tavallista pidempään. Luksusta. Kiitokseksi leivoin pari pellillistä pitsaa ja jaoin suklaalevyn viimeiset rivit tyttöjen kesken.

Kielenhuollon tentti ja kurssi meni läpi. Uskon, että puoliksi säälistä.

Yksi mestaruus lisää ja yksi ensi-esiintyminen

Lunta on enemmän kuin tammikuussa. Tosin pian se on loskaa, kun lämpöasteita on loppuviikoksi luvattu. Pikkueteinen haisee lialle ja kuralle, kun toppapuvut ja kurahousut roikkuvat kuivumassa. Haaveilen kodinhoitohuoneesta, isosta kuraeteisestä.

Viikonloppuna juhlittiin mestaruutta. Kyllä vain, kippistettiin kuohuvalla ja nukuttiin yö mummulan patjoilla. Mies oli paikan päällä peliä seuraamassa, liputtomana ja hieman kateellisena tyydyin mummulan kotistudioon. Mutta ääntä lähti meistäkin, jokainen maali venytti äänijänteitä.

Eilen liikututtiin esikoisen balettiesityksestä. Itse esitys kesti puolitoista tuntia, josta esikoinen oli lavalla vajaan puoli minuuttia. Aivan mahtava kokonaisuus, hienosti järjestetty. Sali oli jokaista penkkiä myöten täynnä, puolen tuhatta katsojaa. Jännitin enemmän kuin esiintyjä itse.

Kyllä vanhana jaksaa

Koskaan ei ole niin kiire, etteikö vanhenemaan ehtisi. Esikoinen kaipasi vähän tietoa syntymäpäivien tarkoituksesta. Kysyi onko hän sitten omana syntymäpäivänään jo heti aamulla viisi vuotta vai vasta illalla. Tänään kuitenkin laulettiin minulle. Kirjahylly päivittyi hienolla lahjalla, 2000-luvun Decameronella.

Iltapäivällä on esikoisen balettiesityksen kenraaliharjoitukset. Sitä ennen pitäisi edistää muutamaa kouluprojektia, siivota ja kokata nakkikastiketta. Illalla herkkuja, punkkua ja pelailua.

Tiukka aikataulu

Aloitan tämänkin postauksen tutulla lauseella: opinnot painavat päälle. Viime viikonlopun illat menivät koulutöitä tehdessä. Kevään kurssit alkavat pikku hiljaa loppua ja se tietää armotonta tenttisumaa. Kirjallisten töiden palautuspäivät lähenevät ja minä tuskailen tiedonhakutehtävien kanssa. Jos jään ilman kesätöitä, pahoin pelkään käytän kesäkuun kesätentteihin.

Tytöille on kaivettu pyörät varastosta. Esikoinen ajalee vielä apurattailla, mutta kesän mittaan olisi tarkoitus päästä niistäkin eroon. Pienempi polkee esikoisen vanhalla kaksitoistatuumaisella. Hienosti menee, kunhan muistaa katsoa eteensä.

Tulevana viikonloppua on esikoisen ensimmäinen balettiesitys. On käyty ahkerasti harjoituksissa ja jännityksellä odotetaan itse näytöstä. Saattaa äidillä silmäkulma kostua, kun pienet päivänkakkarat kirmaavat lavalle.

Onneksi kiireen keskellä on vähän aikaa urheilullekin. Bodybalance auttaa rentoutumaan ja jääkiekon finaalit hermostumaan. Tänään jännätään otetaanko mestaruudesta jo toinen kiinnitys.