Väsyttää väärään aikaan

Joskus päivässä on liikaa tunteja, joskus liian vähän. Tällä hetkellä illat tuntuvat venyvän liian pitkiksi, kun aamulla pienempi herättää turhan aikaisin. Kääntyy mahalleen, kolisuttaa pinnoja kuin mikäkin vanki ja heittää tutin mielenosoituksellisesti lattialle. Ja tuhinaa, pörinää, tätätätäätä päälle. Mutta nämä alkukesän illat ovat niin sellaisia ettei malta nukahtaa.

Aamulla jäi pienemmän aamutirsat välistä, kun suunnattiin neuvolaan. Kahdeksan kuukautta ja reilut kahdeksan kiloa. Mukavaa jutustelua ja neuvoja joita jo esikoisen aikaan annettiin. Pihalla tehtiin suurta tietyötä. Piti ohittaa iso kuoppa, monta työmiestä, alittaa oranssi nauha ja kaivinkone. Siinä esikoiselle purtavaa.

Ystävä houkutteli lauantaiksi hurvittelemaan. Ihan vain parille. Taidanpa suostua.

Huvituksia

Tivoli on kaupungissa. Onneksi vielä pari viikkoa, jos sattuisi aurinkokin paistamaan. Itse en maailmanpyörää kummempaan uskalla, mutta esikoinen tahtoo possujunaan.

Appivanhemmat kävivät ja toivat esikoiselle vähän etuajassa syntymäpäivälahjan. Vaaleanpunaisen apurataspyörän. Lisävarusteina kori jossa mansikan kuva, viiri ja tarakalla nukelle turvaistuin. Vanha kolmipyörä varastoon ja uudella parkkipaikalle pyörimään. Onnesta soikeana. Jarruttamista vielä harjoitellaan.

Nyt molemmat nuhaisina. Kun toiselta on saanut niistettyä niin sitten toiselta. Kuvittelin, että toukokuussa saisi pukea jo vähän kevyemmin, mutta ilmeisesti ei.

Urheilua ja ukkosta

Ukkosta lähellä ja kaukana. Sen verran tyyntäkin, että kioskilla pääsi käymään. Isompi sai muutaman oman karkin, pehmeitä ja vaaleanpunaisia. Äidille vähän isompi pussi.

Lasten nukahdettua yksin iltakävelylle. Vajaa tunti reipasta vauhtia. Sellainen nautinto, että harva pistää paremmaksi. Se aurinko ja sateesta raikas ilma. Tuomen tuoksu kuin kosmetiikkaosastolla, hiekkatie vanhojen puutalojen välistä ja kuulokkeista musiikkia suoraan ytimeen. Teinit notkuivat samassa puistossa, jossa me äidit aina arkiaamuisin. Pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, koiran taluttajia, kaksi skootteria ja juna.

Ennen nukkumaanmenoa vuokrattu FC Venus. Tykättävää hömppää.

Säpinää

On leikitty vesisateessa, tuulessa, metsässä ja auringossa. On pelattu muistipeliä, dominoa ja tehty palapelejä.
Isommalla on pari viimeistä päivää riittänyt niin paljon energiaa, ettei sitä ole enää muillakaan. Paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pienempi omalla tyylillään menossa mukana. Tänään tuntui alaleuassa ensimmäinen piikki.

On käyty koko perheen voimin ravintolassa. Ruoka oli hyvää, paikka viihtyisä ja tarjoilu moitteetonta. Pienempi yritti repiä pöytäliinaa, isompi ei tahtonut syödä ja molempia väsytti. Seuraavan kerran sitten kun ovat kouluiässä.

Tänään taivas täynnä mustia pilviä, mutta ei sadetta. Vaikka mies kävi pyörällä kaupassa. Joskus näinkin.

Mustan pilven kultareunat

Ei minun päivä, ei ollenkaan. Aamulla vesisadetta ja pitkästymistä. Iltapäivällä erinäisiä ongelmia aikataulujen kanssa, lasten hoitoon vientiä, sovittu tapaaminen fysioterapeutin kanssa joka ei koskaan ilmestynyt paikalle ja paljon turhaa pyörällä ajoa vesisateessa. Pitkittynyt nälkä, kun kaikkien tekijöiden summana ruoan laitto viivästyi iltaan asti. Ja itsekidutuksenomaisesti saunomista koko katraan kanssa, kaikki väsyneinä.

Mutta sitten hiljaista. Molemmat nukkuvat, kaapista saattaa löytyä jotain herkkuja ja hyllystä NYPD:tä.

Helpotusta

Ihania lämpimiä voileipiä. Ihanaa roseviiniä. Ihanaa kun pystyin syömään. Vielä ei leuat kestä haukottelua eikä purkkaa, mutta sentään jotain.

Kauppareissu ilman pesuetta, vanhempani tarjosivat kyydin. Ovelta ovelle, luksusta. Pakastealtaasta Solero. Isommalle elämänsä ensimmäinen hyppynaru. Ei vielä osaa, mutta opettelee. Oli niin onnellinen kun sen sai. Pienemmälle viilentävä purulelu. Vähintään yhtä onnellinen kuin isosiskonsa. Ensimmäiset hampaat ovat puskemassa läpi.

Mietin, josko vielä kolmas vauva tähän taloon.

Mainetta ja kunniaa

Jos omaa olotilaa ei oteta huomioon niin onhan tämä hieno viikonloppu. Viime yönä kädet hikosivat ja syke kiihtyi, kun seurattiin tuloksia. Viisuvoitto ja kiekossa pronssia.

Isompi on jo reilun viikon ajan nukahtanut itsekseen yöunille. Ilman minkäänlaisia konflikteja. Juttelee tovin nukelle, peittelee nallet, herra Hakkaraisen, pupun ja itsensä saman peiton alle. Olen äimistynyt ja sanaton.

Pienempi kaatoi isosiskon lego-tornit, sai uuden haavan sormeensa ja sylihoitoa kummitädiltään.

Tänään aikaisin nukkumaan. Viime yönä unet jäivät alle viiden tunnin.

Itkua ja hampaidenkiristystä

Että voi sattua. Harmiton viisaudenhammas aloitti pari päivää sitten vihoittelun. Samantien lääkäriin, diagnoosina alkava tulehdus. Parin viikon päästä röntgen ja poistoon. Ei siinä vielä tarpeeksi, että pelkään hammaslääkäreitä naurettavan paljon, mutta tämä kipu vie järjen. Eivät taida määrätyt antibiootit purra. Leuka ei aukea, pureminen (sitä kautta myös syöminen) mahdotonta ja nieleminen tuskaa. Jos sama jatkuu niin huomenna päivystykseen tai lippu puolitankoon.

Seinänaapurit muuttivat. Tulee ikävä, kun jutut menivät sopivasti yksiin. Vastapäinen naapuri tarjosi kahvit, antoi isommalle kirjankin. Onneksi eivät ihan kaikki lähde.

Mies menee illalla konserttiin. Minä jännään viisuja. Jellonat tippuivat, kun ei tehty paikoista maaleja.

Omat tarpeet

Eilinen maikkarin 45 minuuttia special - 30 päivää minimipalkalla - pisti miettimään. Että mistä voisi itse karsia. Paljosta tietenkin, mutta mistä ihan oikeasti. Ja mistä jo nyt säästää.

Tuhlaan elintarvikkeisiin. Ostan kotimaista, luomua, merkkiä. Ostan sen mihin olen tottunut, en etsi halvempaa. Paljon herkkuja, viiniä, heräteostoksiakin. En käytä säästeliäästi, joskus menee turhaan hukkaan. Tilaan lehtiä kotiin, himoitsen laukkuja.

Mutta osataan myös säästää. Ei omisteta autoa, ei reissata lähelle eikä kauas. Ei shoppailla turhakkeita turhan usein. Kannatetaan kierrätystä, ihan käytännössäkin. Kaiken ei tarvitse olla uutta. Ei osamaksuja, ei hätiköityjä hankintoja.

Jos saisi lapsillekin opetettua, että vähemmälläkin pärjää. Kaapit täynnä ruokaa, juokseva vesi ja puhdas ilma ei ole itsestäänselvyys. Mutta että herkuttelu ja nautiskelukin on sallittua. Tiedostaa ja toimia parhaansa mukaan.

Taas palelee

Kylmä rintama jatkuu. Puistossa tarkeni olla sen hetken, että kaikki laitteet kertaalleen läpi. Äidit ringissä vaihtoivat pikakuulumiset ja sitten kotiin. Tuuli oli niin kova, että rattaat piti kääntää ja vetää perässä. Isompi löysi voikukan, puristi matkan ajan tiukasti lapasessa ja kotona koristeeksi pöydälle. Pienempi nukkui hetken, itki, nukahti, heräsi, nukkui ja itki.

Eilen käytiin isomman kanssa parturissa. Ollaan sitä ennenkin, nyt tyttö istui liikahtamatta koko operaation ajan. Enää ei tule hiukset silmille. Palkinnoksi perhostarroja.

Kauppalistaan lisää pistorasian suojia. Jotain pitäisi keksiä jääkaapin alaritilöiden eteen. Kaikelta ei voi suojata, mutta pahimmalta kuitenkin.

Huomion keskipisteenä

Tähän voisi tottua. Että saa heti herättyään tuoretta kahvia, lempiherkkuja, valmiiksi haetun lehden ja kaupan päällisiksi lahjoja. Ja saa syödä, juoda ja lukea ihan rauhassa, kun lapset jo syötetty.

Pienemmän päiväunien aikaan pitkästä aikaa isommalle muutama jakso Franklinia. Minä ja mies otettiin matsi Carcassonnea. Niin kävi että hävisin muutaman kaupungin verran, ei siihen enempää tarvita. Mutta en suuttunut kuten yleensä. Aamun hemmottelu oli pehmentänyt.

Aikomus oli pyöräillä vanhemmilleni, mutta kylmän tuulen vuoksi päädyttiin linja-autoon. Parin tunnin kahvittelut ja kotiin. Molemmat tytöt väsyneinä, kun ennen kukon laulua heränneet. Iltaleikit kääntyivät isomman osalta painiksi, pienempi laajensi reviiriään eteiseen.

Äitienpäivää odotellessa

Vihreää ja melko vehreää. Parin päivän vesisateiden tulos. Ei tässä ulos olisi ehdittykään.

Pienempi ryömii aina vain määrätietoisemmin. Ei vielä uskalla paljoa poiketa olohuone-keittiö akselilta, mutta silti sormessa jo useampi laastari. Utelias, uhmakas ja innostunut.

Isompi härnää. Vie omia leluja ryömimisetäisyydelle ja huutaa kun toinen tulee kiinnostuneena kohti. Tahtoisi jo leikkiä kunnon leikkejä ja tuskastuu kun toinen on vielä niin pieni. Yritän selittää, että kaikki aikanaan.

Koti on siivottu, ettei huomenna tarvitse. Saunottu, lapset kylvetetty. Kestitty appivanhempia, kauppareissua, apurataspyörän etsimistä. Jääkaapissa pieni täytekakku, makeita mansikoita ja pöydällä ruusu. Ja huomenna kuulemma saan nukkua pitkään, keittiöön saa tulla vasta kun lupa on annettu.

Maasta se pienikin ponnistaa

Tämän kevään viimeinen perhekerho. Tarjolla perinteisten lisäksi hyvää kakkua ja sydänkortteja äideille. Haikeutta ilmassa, kun toivoteltiin mukavaa kevään jatkoa. Toivotaan, että rahoja löytyy kesäkerhon pitoon. Isompi ajoi kolmipyörällään kerhoon ja takaisin. Ensimmäistä kertaa linja-autopysäkkiä pidemmälle.

Päivällä kestittiin kavereita ja illalla isompi haikaili ulos. Mukava reissu kirjastoon, omalla pihalla keinumista ja pallon potkintaa. Sillä välin kun me ulkoilimme, mies todisti olohuoneessa pienemmän ensimmäistä matkaa ryömimällä. Kyllä, käsi kauhoen, toinen vetäen ja jalat sätkien tyttö meni sinne minne tahtoi. Kiersi olohuoneen, tutustui pistorasiaan, havitteli soittimia, kukkamultaa, nuoli pöydän jalkaa. Ja hihkui onnessaan.

Isomman nukahtaminen ei onnistunut eilisen tavoin. Ei siitä sen enempää.

Extreme makeover

Uuden huonekalun mukana tullut ruma, jättisuuri pahvilaatikko koki muodonmuutoksen, kun mies tarttui kynään, mattoveitseen ja teippiin. Esikoisen innokkaalla avustuksella syntyi kotitekoinen kioski. On seinät, lattia, ovi, tiski ja katolla kyltti. Toimiva ja upea! Isompi mahtuu sisälle kokonaan, minä puoliksi. Arvaan mitä huomenna leikitään. (Ohjeet kioskin askarteluun löytyvät kirjasta Missä Tomppa?.)

Ilta juostiin kiireellä läpi. Saunan jälkeen tuntui ettei jaksaisi yhtään mitään. Ja isompi yllätti positiivisesti. Nukahti varttitunnissa ilman kitinöitä, ihan itsekseen.

Kelpaa katsoa kiekkoa, kun oman kaupungin pojat pistävät parastaan.

Hoitotoimenpiteitä

Päivällä lapset mummolaan ja itse selkäryhmään venyttelemään. Jokainen nikama yksitellen läpi, hengitysharjoituksia kuin olisi synnyttämässä. Välillä muistutti joogaa, välillä kuin kidutusta. En tiennytkään kuinka monta liikkuvaa ja naksuvaa osaa selässä on. Vielä olisi yhdeksän kertaa jäljellä, mutten taida jokaiseen päästä. Hankala aika, kun keskellä päivää.

Yliopiston ohi polkiessa opintosuunnitelma muistui mieleen. Jäissä on vielä jonkin aikaa, ei ne muutamat opintoviikot mihinkään sieltä rekisteristä karkaa. Ja mielessä on käynyt vaihtaa koko opinahjoa. Onneksi pienempi on vielä niin pieni, että saa luvan kanssa olla kotona.

Illalla isompi nukahti melkein ilman nukutusta. Viimeisen minuutin ajan piti laulaa Allin lasta.

Piha kuntoon

Hieno viikonloppu. Laistin kaikki aiemmin listaamani asiat ja mieli keveni. Ymmärsin vihdoin että kaikki ajallaan.

Lauantaina pihatalkoiltiin muiden taloyhtiöläisten tavoin. Haravointia, rappaamista, putsaamista ja jynssäämistä. Kaikki yhteisen hyvän voimalla. Mattoteline on nyt minun maalaama. Sitten halukkaille kahvia, pullaa, makkaraa ja olutta. Ei olisi voinut parempia ilmoja sattua.

Tänään laitettiin omat tilukset kuntoon. Yksi puu ja pensas hävitettiin takapihalta ja parempi näin. Naapurilta saatiin pyöränistuin. Nyt on molemmille. Mies haki kaupasta toisen kypärän ja pienempi pääsi illalla ensimmäiselle pyöräretkelle. Välillä uskalsi nauraakin.

Monologi

Talo on sekaisin, vai olenko se vain minä? Tavarat eivät tunnu löytävän omille paikoilleen, tekemistä, hommaa, mietittävää, stressattavaa on ihan liikaa. Vaikka liekö tuota oikeasti niin paljoa että pitää hermonsa menettää? Joutaahan nuo talvivaatteet tuosta laittaa, kevätsiivouksen tehdä, kaapit ja hyllyt järjestää.

Laiskottaa. Tympii. Väsyttää. Ärsyttää. Ärripurri. Ehkä se olen vain minä.

Kevätväsymys, voiko sellaista ollakaan? Vihdoin aurinko paistaa ja sitten masentaa. Typerää. Koko talvi pimeyttä purnattu ja nyt ei sitten kelpaa mikään. Oma vika.

Eväsretki

Pienemmän kummisetä kävi kylässä. Asuu tällä hetkellä turhan kaukana, pallon toisella puolella. Näki kummityttönsä ensimmäistä kertaa, harmitteli kovasti kun ei aiemmin ole päässyt. Antoi lahjaksi hopeisen kaulakorun jossa pieni kukko. Tyttö kun syntyi kukon vuonna.

Käytiin isomman kanssa kerhon kevätretkellä. Päästiin ihan kaksin, kun äitini tuli vahtimaan pienemmän unta. Ei matkattu kauas, sen verran kuitenkin että linja-autolla. Perillä paljon mukavaa puuhaa. Eväitä, keinua, karusellia, nukketeatteria ja pallopelejä. Liukumäen kaiteesta tikku tytön sormeen. Lähti onneksi helposti. Kaverin lapsella ei.

Kaikki kiva loppuu aikanaan

Aattona leivottiin pitsaa, kaksi pellillistä. Vanhempani tulivat syömään ja skoolaamaan. Lasten nukahdettua pelikortit pöytään. Ristiseiska vei puolille öin. Välillä naurettiin niin ettei pelistä meinannut tulla mitään. Ja heti perään ärtymystä, kun joku pihtasi taas kuutosta.

Koska ei eilen grillattu niin sitten tänään. Ystäväpari tuli ja toi myös itse paistettuja munkkeja. Nautittiin kahvit takapihan terassilla. Pienempi otti ensikosketusta nurmikkoon, isompi rahtasi nukenvaunuja ees ja taas.

Tämän lisäksi käytiin perinteisessä koko perheen vapputapahtumassa. Ongintaa, makkaraa, kasvomaalausta (johon isompi ei uskaltanut), vohveleita ja muistoksi jättisuuri ilmapallo.