Odottavan aika on hidas

Olen odottanut inspiraatiota käydä lasten vaatteet läpi, karsia pienet pois ja ottaa varastosta kuopukselle esikoisen vanhoja käyttöön. Ei tullut inspiraatiota, mutta hyllyistä ulos pursuilevat vaatteet pakottivat toimimaan. Hiki päässä bodeja, housuja, sukkia ja paitoja kaapista laatikkoon, laatikosta kaappiin, viikkausta ja lopuksi hermostunutta survomista. Vielä en tahdo pistää kaikkein pienimpiä pois, kun eihän sitä koskaan tiedä.

Vesisateet jatkuvat. Siispä kahvitetaan kavereita, muovaillaan, pelataan muistipeliä ja haikaillaan ulos. Onneksi posti toi Kodin Kuvalehden. Pari päivää sitten posti toi myös kirjeen sairaalasta. Viikon päästä olisi vihdoin aika kystan poistoon. En odota kovinkaan innollaa, mutta hyvä että asia etenee.