Päivänsankari

Vuosia on nyt mittarissa melkein neljännesosa sadasta. Vielä ei ole ikäkriisiä, vaikka välillä tuntuukin peilistä katsovan kaksi kertaa vanhempi, hämärästi omaa äitiä muistuttava kuva. Pitää epätoivoisesti miettiä josko hiustenvärjäys tai edes leikkaus pelastaisi tilanteen.

Pienempi kirkuu, kiljuu, murisee ja ärisee. Jokeltaa ä-tä-tä, mä-mä-mä. Tykkää kun vedetään selin makuultaan käsistä istumaan. Yhä innokkaammin yrittää ryömiä, jalat potkivat tyhjää.

Isompi kysyi taannoin miksi ihmisillä on kaksi silmää, miksi on polvet? Ja onko äiti vanha vai tosi vanha?

Ei tullut kolmatta perättäistä mestaruutta. Ei maailma tähänkään kaadu, mutta syvältä se kouraisee.