Muutoksia

Puistossa puolet pinta-alasta yhtä suurta rapakkoa. Isompi kavereineen otti tilanteesta kaiken ilon irti. Katsoi välillä liukumäen takaa että yhäkö saa hyppiä ja roiskuttaa, kuravaatteet päällä.

Pienempi siirtyi sitteristä syöttötuoliin. Vähän vielä nojaten istuu, mutta tykkää niin kovasti. Pöytää voi taputtaa, tuolin nojaa nuolla, pöydän jalkoja potkia ja leluja heitellä kauas lattialle.

Illalla nyrkin kokoisia lumihiutaleita kuin elettäisiin vuoden vaihdetta. Isompi säikähti etteikö kesää tulekaan. Ja voihan sillä pyörällä polkea huomennakin, vaikka maa on valkea, voihan?