Ja niinpä rokki soi
Mies toteutti tänään yhden suurimmista haaveistaan, osti sähkökitaran. Komea on, mutta minä olin haaveillut tallentavasta digiboksista. Nyt työhuoneesta kantautuu epämääräistä renkutusta, kun mies harjoittelee soittamaan. Onneksi toistaiseksi suurin ääni jää vielä kuulokkeiden sisään, se hyvä puoli sähköisessä.
Lumityöt on tehty tälle päivää kolmeen kertaan. Tuiskua riitti aamusta iltaan, ja kun vihdoin lakkasi, mentiin itse hankeen pyörimään. Siinä tyttöjen kanssa painiessa muistin lapsuudesta isoveljeni antamat lumipesut. Silmät, nenä ja niska lunta täynnä. Äidin helmaan juoksin itkemään. Voin kuvitella, että niin meilläkin tytöt sitten toisilleen aikanaan.
Lumityöt on tehty tälle päivää kolmeen kertaan. Tuiskua riitti aamusta iltaan, ja kun vihdoin lakkasi, mentiin itse hankeen pyörimään. Siinä tyttöjen kanssa painiessa muistin lapsuudesta isoveljeni antamat lumipesut. Silmät, nenä ja niska lunta täynnä. Äidin helmaan juoksin itkemään. Voin kuvitella, että niin meilläkin tytöt sitten toisilleen aikanaan.
3 kommentti(a):
Nythän mä vallan pyörryn.
Kitara.
Rutista miestäs mun puolesta. Kitara kepittää aina yhden tallentavan digiboksin mennen tullen. Eihän niistä voi puhua samana päivänä.
Huoh!
Ihana mies :-)
Rutistettu on :)
Arvasinhan minä mitä mieltä sinä näistä asioista olet, mutta olisit kuitenkin voinut olla edes pikkuisen digiboksinkin kannalla :D Edes minun mieliksi, kun miehenkin kanssa tästä asiasta kättä väännämme. Paitsi että taisin sen väännön jo hävitä, kun kitara löytyy, mutta boxia ei...
Mutta ois se digiboksikin ollut kyllä kiva... :-)
Kommentoi
<< Takaisin etusivulle