Kultturelli

Taannoin bongasin kirjaston ovesta mainoksen satutunnista. Aamulla mentiin paikalle ohjeistettuun aikaan. Lapset puoliringissä keskittyneet ilmeet kasvoilla kuuntelivat hartaasti. Hirviö -kirjan kohdalla isompi tuumasi isoon äänen, että ei niitä hirviöitä ihan oikeesti ookkaan olemassa. Aiemmin käyty keskustelu hirviöiden olemassaolosta ei siis ollut turha.

Päivällä kavereita kävi kylässä kahteenkin otteeseen. Kahvipannu pysyi tasaisen kuumana. Oli ikäkaveria isommalle ja pienemmälle. Talo oli hetkessä kaaoksen vallassa, mutta pääasia ettei sosiaalikuolema uhkaa.

Huomenna tapahtuu ihmeitä. Siihen valmistautuen värjäsin hiukset taas punaiseksi.