Tekevälle sattuu

Pienemmän katkonaiset päiväunet kiristävät hermoja. Tunti korkeintaan ja puoli väsyksissä sylkee tuttia. Aamulla perhekerhossa ennätin juuri laskea kahvikupin pöydälle, kun itkuhälytin vinkaisi. On se vaikeaa kahden kanssa, kun ahdas eteinen on täynnä muitakin monilapsisia perheitä. Ja niitä toppapukuja, villavaatteita ja kaikilla samanlaiset Kuomat.

Kotona minun säätäessä pienemmän unia, isompi keksi piristää itseään. Vahakynillä ympyröitä ikkunaan ja kirjoihin. Kirjaston kirjoihin. Ei auttanut kuin ranne kipeänä kumittaa. Isompi vannoi ettei enää ikinä, koskaan, milloinkaan piirrä kuin paperiin, jos vain saisi kynänsä pitää. En usko että kirjastossa huomaavat tapahtunutta. Ja tyttö sai pitää kynänsä.

Illan pelillä ollaan jo neljän parhaan joukossa. Kullan himo on kova, vaikka vielä en siihen usko.