Sänkyjä ja patjoja
Viime yönä tehtiin jonkinlaista historiaa, esikoinen nukkui koko yön omassa sängyssään. Nukahtaa kyllä joka ilta sänkyynsä ihan ilman nukuttamistakin, mutta puolenyön jälkeen siirtyy meidän huoneeseen. Yöllä pienempi herää pinnasängyssään, herättää esikoisen, pienempi viimein nukahtaa, esikoinen yhä valvoo ja herättää pienemmän uudelleen. Ja sitten valvoo äiti, koko yön. Nyt on leikkihuoneessa esikoisen sängyn vieressä patja jolla minä nukun. Kokeillaan jonkin aikaan näin, josko tyttö ymmärtäisi ettei öisin kannata herätä eikä meidän sänkyyn ole enää siirtymistä. Julmaa.
Murrosiässä niitä pitää patistaa heräämään. Kaiholla muistellaan näitä aikoja, kun totuus on jo unohtunut.
Murrosiässä niitä pitää patistaa heräämään. Kaiholla muistellaan näitä aikoja, kun totuus on jo unohtunut.
Kirjoitti Aamu Kahvi kello 20:48
2 kommentti(a):
IIk, tuo nukkumistouhu on hurjaa. Onko teillä mahdollisuus nukuttaa lapset koko ajan eri huoneissa? JOs on- kannattaisiko siihen ryhtyä koonaan?
Toinen kun on aina herkempi ja toinen taas levottomampi ja itä sitä nyt noiden kanssa aina on. KOko ajan jotain :-)
Mutta yövalvomine on raskasta ja rankkaa- kamalaa touhua. Se vie kaikesta ilon, päivistä menee maku ja piuha kiristyy ja kärpäset muuttuu härkäsiksi. Yöllä pitää saada nukkua. Piste.
Toivottavasti teillä helpottaa, ja pääset kiinni itse kunnolliseen nukkumisrytmiin, niin jaksat.
Leppoisaa su-iltaa, siirryn katsomaan Brucea illan elokuvasta.
Onneksi meillä tosiaan on mahdollisuus, että tytöt nukkuvat eri huoneissa. Kunhan nyt saadaan esikoinenkin innostumaan siitä ajatuksesta, ettei enää kömmi meidän huoneeseen (jossa pienemmän pinnasänkykin on). On tämä kyllä yhtä souvvaamista ees ja taas :) Ja kyllä, yöunilla on iso merkitys jaksamiseen, kaikkien kannalta. Jospa tämä nyt tästä lähtisi rullaamaan :)
Mukavaa maanantaita!
Kommentoi
<< Takaisin etusivulle