5.8.06

Yksi onnistunutkin reissu

Annoin miehen nukkua aamulla pitkään. Vastineeksi livahdin puolenpäivän aikaan yksin kaupungille. Metsästin tiettyä sormusta, mutta harmiksi olivat loppuneet. Lupasivat elokuussa tulevan lisää. Onneksi esikoiselle löytyi lisää asfalttiliituja, entiset ovat jo entiset.

Iltapäivällä päätettiin pyöräillä koko porukalla ravintolaan. Pari mutkaa matkassa, mutta loppujen lopuksi illastettiin paikallisessa kreikkalaisessa. Ah mitä ruokaa, ja palvelusta täydet pisteet. Tytötkin jaksoivat hyvin, ei kaatuneita maitomukeja, ei ravaamista ympäri salia eikä turhia tappeluja. Kotimatkalla pation ohi pyöräillessä ihan vähän kirpaisi, sen verran mahtava oli ilma.

Saatiin lahjaksi Baby Blues -sarjakuva, Lahjontaa, kiristystä ja videonauhaa. Hyllystä löytyi jo ennestään eräs saman sarjan aiempi. Aivan mahtavaa tavaraa, hervottoman hauskaa ja niin totta. Lohdullista, että muillakin on samanlaista. Ex-naapurit kävivät vaihtamassa kuulumisia. Saisivat vielä asua tuossa aidan takana.

2 kommentti(a):

Blogger vintti sanoi kello 08:51: 

Saatiin lahjaksi? Mistä minä en ole osannut onnitella?
Sanon siis varuulta, että anteeksi ja onnea :-)

Tuo baby Blues on välillä niin pahoin paikoilleen osuva, fiiliksiltään, ololtaan ja ilmeiltään - että oikein hirvittää.
Ja silti, se tuo lohtua ankeina hetkinä- kun muistaa ja tajuaa, että haloo - kaikilla on osin ihan samanlaista näiden fiilisten kanssa. En ole todellakaan ainoa.

Haluaisin olla siinä kohden menossa, että voisin kerran kuussa viedä lapset ulos syömään- enkä tarkoita edes neljän tähden ravintolaa, vaan ihan jotain perus- mutta kummasti nuo rahat tahtovat aina huveta.
Ihan uuden oppimisen, käytöksen ja tapojen vuoksi haluaisin kyetä tekemään noin.
Joskus sitten.

Koska olen vanha tarjoilija, katselen tosi kriittisesti aina hlökuntaa.Jos tuollainen on ollut kohtelu- niin ihanaa, harvassa paikassa on. Tuntee olonsa hemmetolluksi. Ihanaa!

Nuo onnistuneet reissut, vaikka olisivat kuinka pikkuruisia tahansa- antavat iloa ja positiivisuutta kaikkeen. Ajatteles lasten fiiliksiä- olivat varmaan ihan innoissaan hekin!

Kaikkihan on kuitenkin kiinni teidän aikuisten fiiliksistä, teitähän lapset usein käytöksellään peilaa. Minulla oli tuo kova pala oppia.

Mutta auts, jäinkin jaarittelemaan ja puhumaan taas ihan muista. JOsko joisin oman aamukahvini ja lähtisin vaikka lenkille. Auts - se painonpudotus :-)

Aurinkoista sunnuntaita koko teidän perheelle.

Blogger Aamu Kahvi sanoi kello 09:27: 

Heh, ei syytä onnitteluun :) Lahja oli sama kuin tuliainen vanhemmiltani, kastelin heidän kukat reissun ajan :)

Tuo Baby Blues todellakin kuvaa tätä kaikkea niin hyvin :D Kirjoittajalla on pakko olla omia lapsia!

Itse kans tahdon päästä ja viedä lapsia ravintolaan, ulos syömään, jotta oppivat juuri niitä tärkeitä käytöstapoja. Tosin ei mekään niin usein päästä, että sitten kun mennään niin yritetään nauttia, vaikka maitomuki kaatuisikin :)Ja siinähän sitä juuri oppii ja oppii itsekin, kun saa lasten kanssa sählätä :) Onnistuneen reissun jälkeen fiilis on kyllä mahtava ja lapset myös ymmärtävät millainen on onnistunut reissu! Tietysti silloin kun kaikilla on vatsat täynnä ja hyvä mieli :) Uskaltaa taas mennä uudestaankin. Ja kyllä, vika on ravintolassa, jos ei lapsiperheasiakkaat kelpaa!

Niin totta tuokin, että lapset peilaavat meidän käytöksiä ja tunteita. Oma hampaiden kiristely johtaa vain yhteen asiaan, se on kelle tahansa kova pala oppia! Minulle myös :)

Tässä blogissa, minun kanssa, saa vapaasti jaaritella. Jopa suotavaa, sillä niin minäkin teen :)

Kiitos kommentista!

Kommentoi

<< Takaisin etusivulle