7.10.08

Varhaisdementia vaivaa





On juhlittu syntymäpäiviä, sekä miehen että kuopuksen. Kävi kaverit, serkut ja isovanhemmat. Kummit lähettivät paketit ja me lauloimme aamuhämärässä. Nyt on juhlista toivuttu ja viime viikonloppuna teimme naapureiden kanssa retken luontoon. Tallottiin polkuja, istuttiin laavulla ja makkara maistui. Vaatteet haisevat vieläkin savulle, mutta ei haittaa.

Opinnot pitävät niin kiireisinä ettei tässä oikeasti ehdi yhtään mitään muuta. Toisella kädellä hämmennän kattilaa, toisella imuroin. Pyykit odottavat pesua ja kuivat roikkuvat telineessä. Tänään vein tytöt hoitoon ja muistin kuravaatteet, mutta unohdin hoitorepun. Kaupassa muistin maidot, mutta unohdin munat. Kirjastossa yritin tehdä varausta kirjaan, joka sitten loppujen lopuksi olikin jo minulla lainassa. Toisen kirjan lainasin ja kotona huomasin, että sekin oli jo minulla.

Jotain piti tähänkin kirjoittaa, mutta unohdin jo senkin.

4 kommentti(a):

Anonymous Anonyymi sanoi kello 10:52: 

Hehe, melkein surkuhupaisaa tuo opiskelevan äidin arki :) Jos yhtään sun päivää piristää, niin sun kirjoitus sai ainakin mulle hymyn huulille eli olet kaikessa kiireessäkin hyvänmielen lähettiläs! :)

Jaksuja viikkoon! :)

T. Poromestari (tästä nickistä sää mut tunnet ;))

Blogger Aamu Kahvi sanoi kello 17:22: 

Ihana kuulla :D Sä oot monesti pelastanut mun päivän hyvällä ohjauksella (ja "saliterapialla"), että tässä nyt sitten vähän takaisin :)

Huomenna olisi tarkoitus tulla pilatekseen, jos vain muistan ;)

Ja milloinhan me päästäis pelaamaan, aina pitäisi sen verran aikaa löytyä :D

Jaksuja sullekin, toivottavasti nähdään huomenna!

Blogger Unan blogi sanoi kello 16:28: 

Hups!

Tuollaisia hajamielipäiviä on itsekullakin. =)

Joskus ne vaan kasaantuvat.
Elä sure.
Se on vaan naisellisuutta. =)

Blogger Aamu Kahvi sanoi kello 20:26: 

Hyvin sanottu hallatar :D Niin totta!

Kommentoi

<< Takaisin etusivulle