Tätä se nyt sitten on

Aamulla kännykän herätys soi kuudelta. Pari kertaa torkkua ja ylös. Aamupalaksi näkkäriä raejuustolla, kahvia ja tuoremehua. Seitsemältä lasten herätys. Lastenohjelmia, vaatteiden vaihtoa, unisia katseita ja pörröisiä hiuksia. Mies lähtee hetkeä ennen meitä. Minä vaihdan paidan vielä kerran, aamulla on vaikea päättää millä paidalla meinaa koko päivän viihtyä. Puoli kahdeksalta ulkovaattet, tytöille kypärät, reput ja laukut. Esikoinen pyörilee itse, pienempi istuu turvaistuimessa. Matka hoitotädille kestää kymmenisen minuuttia. Pusut ja halit. Minä jatkan yliopistolle. Kahviosta take away teetä, kirjaston lukusali on hiljainen. Tenttiin lukua aina yhteentoista asti. Lounaaksi mitä milloinkin, useimmiten salaattibaarista jotain hyvää. Kahdentoista aikaan luennolle, yksi tauko ja puoli neljän aikaan lopetus. Haen tytöt, hoitopaikka on puolivälissä meitä ja yliopistoa. Kotona ruuan laittoa, jotain helppoa ja nopeaa. Epätoivoista yritystä laittaa paikkoja kuntoon. Kuulumisia, miten kelläkin on päivä mennyt. Sitten suihkuun, saunaan, iltapala, iltapesu, iltasatu ja unilaulut. Hiljenevät, toisinaan hyvinkin pian, mutta toisinaan eivät millään. Voisi mennä itsekin nukkumaan, mutta usein koneella koulutehtäviä tai telkusta ihan mitä vaan. Tulevina viikkoina jääkiekkoa.