Kyllä kelpaa

Ystävä kävi eilen tuomassa pienemmälle lahjan. Melkoinen lahja vaikka ei ole mitään juhlapäivääkään. Melkoinen ystävä. Olisihan se mukava itsekin osata jotain vastaavaa tehdä. Tai edes villasukan. Lapasia olen joskus kutonut ja yhden todella hienon vauvanpeiton. Siinä menikin koko esikoisen odotusaika. Peitto on tällä hetkellä ylhäällä kaapissa. Hyvä etten ole kehystänyt.

Pienempi on nykyään aivan mahdoton. Huutelee siskolleen "et saa kiinni, lälläl lieluu". Aamuisin juoksee vaatteiden vaihtoa karkuun peiton alle. Ei syö muuta kuin juustoa ja paprikaa. Oikeuttaa kaikki tekemisensä sanomalla "jos imma tahtoo". Katsoo suoraan silmiin, kääntää päätä ja venyttää alahuulta.

Osaa se esikoinenkin. Ei tahtonut ruoka maistua eikä äidin paapatus kiinnostaa. Totesi tyynesti, että tärkeintä ei ole se että syö vaan se että rakastaa toista.