Aarteita

Seinäkalenterissa luki lauantain kohdalla, että puistoäidit ravintolaan. Niin maistui pannupitsa jälkiruokineen, alkudrinkiksi omppuroska ja jatkoilla pari siideriä. Jos (ja kun) syksyllä lähden jatkamaan opintoja niin näitä puistoäitejä minun tulee ikävä. Harvassa työpaikassa on niin hyvä yhteishenki kuin tässä kotiäitiringissä.

Viikonloppuna kaivettiin varastosta tytöille minun vanha My little pony -talli tavaroineen. Onneksi olen aikoinaan älynnyt tämmöisenkin säästää. Voi esikoisen onnea, kun pääsi leluja pesemään ja lopulta leikkimään. Pienempi häärää tallin ympärillä, hakkaa ponia lattiaan ja huutaa "iaa iaa".

Maanantai alkoi asiaan kuuluvalla tavalla, pienempi pesi sohvan vesimukinsa sisällöllä ja upotti banaanin aamukahviini. Positiivisena yllätyksenä esikoinen jaksoi polkea pyörällään puistoon ja takaisin, omasta pyynnöstään ja ilman kitinöitä. Toiveissa on päästä kesään mennessä tuplarattaista lopullisesti eroon.