Poni poikineen

Käytiin katsomasssa lehdessä mainostettua My Little Pony -näyttelyä. Lasivitriinien suojiin oli järjestelty toista sataa karkin väristä ponia, vanhoja ja uusia. Esikoinen tykkäsi, ihasteli ja ihmetteli. Aiheeseen liittyen kaivoin aamulla varaston laatikosta pari vanhaa poniani tytölle leluksi. Näyttelyssä sitten etsittiin ja löydettiinkin samat vastaavat. Kaikkein ihanin taisi olla pieni vaaleanpunainen lumihiutale. Näillähän on kaikilla omat nimetkin.

Pienempi on minun perään. Jos uskallan hävitä nurkan taakse, alkaa itkuu. Jos lasken sylistä väärään aikaan lattialle, alkaa itku. Jos ehdin hävitä huomaamatta ja palaan niin että näkee, alkaa itku.