Luonto

Siellä täällä pihojen ja teiden varsilla näkee oudon kalpeita, suorastaan harmaita, lehdettömiä ja kuin huntuun kääriytyneitä puita. Tuomenkehrääjäkoi, kuulemma. Näky on aavemaisen upea, kuin suoraan maalauksesta tai kauhukertomuksesta. Kuulemma puu ei tästä sen enempää kärsi. Vaikea uskoa.

Pienempi kampeaa kaikkea vasten polviseisontaan. Yrittää sohvalle, mutta ei ihan yllä. Itkee turhautuneena, ryömii jalkoihin ja vaatii syliin. Tonkii myös multaa, osaa avata roskakaapin oven, laittaa videot päälle ja löytää vessaharjan. Yöllä heitteli pupua sängynlaidan yli lattialle, nostin pari kertaa ja laskin tytön takaisin selälleen. Luuli sitä leikiksi.

Kirjastoreissu tehtiin tänään kahteen kertaan. Ensimmäisellä yrityksellä valittiin kirjat ja todettiin lainauskortin unohtuneen lipaston päälle. Onneksi kelpasi kävellä. Nähtiinpä isomman kanssa samalla reissulla kuorma-auton kippaavan hiekat lavaltaan työmaalle. Ja puhallettiin puhalluskukkia.