Ei mitään järkeä
Eilen puistossa ikävä vastaanotto, kun puuveneet ja rimpuiluteline täysin säleinä pitkin hietikkoa. Vieressä kahden mäyräkoiran pahvit ja metalliputki. Lasinsiruja karusellin, liukumäen ja keinujen ympärillä. Ilkivaltaa, raivostuttavaa, surullista, järjetöntä. Esikoinen kysyi kuka särki ja miksi? Asia jäi selvästi vaivaamaan, kun vielä tänäänkin illalla mietti, että puistotyömies varmasti korjaa ne veneet.
Kolme vuotta sitten olin ollut vajaan vuorokauden äiti, ensimmäistä kertaa. Se tuntui ihmeelliseltä ja tuntuu yhä. Huomenna laitetaan pöytä koreaksi, tytöille hameet päälle ja isommalle saparot. Näin on sovittu.
Pienempi nousi eilen ensimmäisä kertaa tukea vasten seisomaan. Veti käsillä rahin reunasta, ensin kontilleen ja sitten huojuen ja heiluen jaloilleen. Tänään tyytyi muiden nostettavaksi.
Koira lähti eilen kotiin, kun vanhempani palasivat reissusta. Hoitajanpalkaksi uudet juomalasit.
Kolme vuotta sitten olin ollut vajaan vuorokauden äiti, ensimmäistä kertaa. Se tuntui ihmeelliseltä ja tuntuu yhä. Huomenna laitetaan pöytä koreaksi, tytöille hameet päälle ja isommalle saparot. Näin on sovittu.
Pienempi nousi eilen ensimmäisä kertaa tukea vasten seisomaan. Veti käsillä rahin reunasta, ensin kontilleen ja sitten huojuen ja heiluen jaloilleen. Tänään tyytyi muiden nostettavaksi.
Koira lähti eilen kotiin, kun vanhempani palasivat reissusta. Hoitajanpalkaksi uudet juomalasit.
Kirjoitti Aamu Kahvi kello 19:58
2 kommentti(a):
Paljon suuria asioita. Kolme ween pettymys- ja yksi isoista. Selitä sinä ny sitte.
Juniorin tukea vasten nousu..Ihana ja ainutkertaista!
Huomenna taas kohoaa kyynel, kun niitä saparoita laitat- sille ei vaan minkään mahda. Hassua.
Kyllä tässä on tullut päiviteltyä kuinka nopeasti kolmekin vuotta on mennyt. Ja nyt kuopuskin jo harjoittelee seisomista. Ei taida tässä talossa tällä hetkellä olla enää vauvoja, haikeaa :)
Kommentoi
<< Takaisin etusivulle