Äitikin on ihminen

Pari päivää on ollut samanlaista kuin pitkä teksti ilman kappaleen vaihtoja. Yhteen pötköön eikä juuri mitään muistettavaa. Laiskuutta on ollut ilmassa niin minun kuin lastenkin osalta.

Eilen illalla isompi kirvoitti pienemmästä sellaisen naurunremakan ettei koskaan ennen. Riitti kun vain hyppeli edessä ja väänteli hassusti naamaa. Ja sen taidon esikoinen osaa.

Pienemmän motoriikka kehittyy. Jalat ja kädet viuhtovat uskomatonta vauhtia niin tasa- kuin eritahtiin. Tätä tarmokkuutta kokeiltiin tänään kylvyssä. Ensimmäistä kertaa vesi pärskyi ihan kunnolla. Uimarin ilme oli kyllä enemmän pelokas kuin innokas. Omat varpaat aiheuttivat hetkittäisen ihmetyksen.

Esikoinen mietti ovatko nainen ja mies ihmisiä. Entäs äiti?